Vertaiskauppa

Vertaiskauppa (tai C2C, engl. consumer-to-consumer) on kuluttajien välillä tapahtuvaa kaupankäyntiä[1], josta valtaosa tapahtuu verkkopalveluiden, kuluttajille suunnattujen ilmoittelulehtien sekä kirpputorien välityksellä.

Termiä vertaiskauppa on alettu käyttää kattokäsitteenä[2] erilaisille palveluille ja kaupankäynnin tavoille, joille yhteistä on se, ettei kumpikaan osapuoli ole yritys tai muunlainen yhteisö vaan yksittäinen kuluttaja.Perinteisen tavaroita koskevan vertaiskaupan lisäksi verkossa on kokeiltu myös palveluiden tarjoamista ja jopa majoitusta koskevia vertaiskauppakonsepteja.

Suhde vähittäiskauppaan

Vertaiskauppa ei perinteisesti ole ollut verotuksen piirissä, johtuen sen verraten pienestä volyymista esimerkiksi vähittäiskauppaan suhteutettuna. Suomen suurimman yksittäisen vertaiskauppatoimijan Huuto.netin 2013 ilmoittamien kasvulukujen perusteella vertaiskauppa näyttäisi kuitenkin olevan lisääntymään päin.[3][4][5][6] Kasvun ennustamisen sijaan vertaiskaupan todellisen koon perusteellinen arviointi kuitenkin vaatisi useiden eri kauppa-alustojen lukujen sisällyttämistä laskelmiin.

Joillakin talousalueilla vertaiskaupan osuus saattaa olla hyvinkin merkittävä. Esimerkiksi Kiinassa arvioitiin vuonna 2011, että kuluttajien välinen kaupankäynti muodosti noin 80 % kaikesta verkossa tapahtuvasta kaupankäynnistä[7].

Muilla kielillä
Bahasa Indonesia: Pelanggan untuk pelanggan
башҡортса: C2C
español: C2C
hrvatski: C2C
polski: C2C
русский: Consumer-to-consumer
српски / srpski: C2C
Türkçe: C2C
中文: C2C