Umpijärvi eli laskujoeton järvi [1] tarkoittaa hydrologiassa järveä, jolla ei ole tulo-lähde? tai laskujokia tai -ojia.
Humidissa ilmastossa umpijärven valuma-alue ja sitä ympäröivä vedenjakaja sisältyvät kokonaan laajemman valuma-alueen sisälle. Aridissa ilmastossa sen ympärille muodostuu sisäinen valuma-alue. Kuuman aridin ilmaston umpijärvien tyyppejä ovat aavikkojärvi, suolaliejukko ja chott.
Humidissa ilmastossa umpijärven vesi on yleensä peräisin sekä järven pohjassa olevien lähteiden tuomasta pohjavedestä että taivaalta satavasta lumesta tai vedestä. Jos valuma-alueen sadanta on suurta, kasvaa umpijärvi ja sen valuma-alue alkaa täyttyä. Vesi voi kuitenkin poistua joko haihtumalla ilmaan tai imeytymällä maaperään. Imeytyminen johtaa veden poistumiseen valuma-alueelta vain, jos pohjavesi pääsee virtaamaan maaperän huokosissa pois valuma-alueelta. Maaperässä voi silloin olla esimerkiksi kallioruhje tai jäätikköjokikerrostumia, joihin vesi vajoaa ja johtuu siellä eteenpäin.
Mikäli valuma-alueen sadannalle ei löydy vastapainoksi riittävästi kokonaishaihduntaa ja muuta maanalaista veden virtaamaa, täyttyy valuma-alueen allas ja järvelle syntyy vedenjakajan kynnykselle laskujoki, joka vuorostaan kuluttaa kynnystä niin kauan kunnes järvi on tyhjä tai kynnys ei enää alene. Kun ihminen kaivaa umpijärveen ojia, päättyy sen umpijärvi-vaihelähde?. Samaten, jos umpijärvelle kaivetaan laskuoja, osallistuu se ympäröivän valuma-alueen tapahtumiin saamalla esimerkiksi uusia kaloja.
Umpijärvet ovat herkkiä ympäristön muutoksille. Järveen päätyneet ravinteet tai hapan sade jää vaivaamaan järven ekosysteemiä pitkään. Toisaalta, jos ravinteita ei tule ympäristöstä järveen riittävästi, esimerkiksi pienen valuma-alueensa takia, muodostuu siitä helposti oligotrofinen järvi.
