Theofano

Theofano (n. 960 – 15. kesäkuuta 991) [1] oli saksien keisarinna ja Otto II:n puoliso, joka miehensä kuoltua hallitsi valtakuntaa alaikäisen poikansa Otto III:n sijaishallitsijana noin kahdeksan vuotta. Häntä ei tule sekoittaa samannimiseen ja samalla vuosisadalla eläneeseen, Bysantissa vaikuttaneeseen ja juonittelevaan keisarinnaan (Teofano Anastaso).

Bysantista Länsi-Roomaan

Otto II ja Theofano Kristuksen kruunaamina. Norsunluuta, 982–983.

Saksien hallitseman Länsi-Rooman ja Bysantiksi kutsutun Itä-Rooman välillä oli huomattavia jännitteitä, sillä Bysantti vaati sakseja luovuttamaan Etelä-Italian bysanttilaisille. Otto I Suuri piti hyvänä ratkaisuna panna matkaan lähetystö pyytämään bysanttilaista prinsessaa vaimoksi pojalleen Otto II:lle. Lähetystön asia lykkääntyi Bysantissa kuitenkin jonkin verran, sillä itsekin vallan anastanut keisari Nikeferos II Fokas oli murhattu vuonna 969, eikä hänen jälkeensä valtaistuimelle noussutkaan sen oikeutettu perijä Basileios, vaan vallan kaappasi Nikeferos II:n sisarenpoika, Johannes I Tzimiskes. Hän tarjosi Otto II:lle tyttärensä Theofanon kättä, minkä lähetystön jäsenet prinssin puolesta hyväksyivät, vaikka tämä olikin nousukkaan tytär eikä varsinaista hallitsijasukua. Theofano ja Otto II vihittiin avioliittoon paavi Johannes XIII:n johdolla Roomassa 14. huhtikuuta 972 Otto I:n yhä ollessa saksien hallitsijana. Theofano kruunattiin samana päivänä.

Theofanon koulutus oli ollut laadukas. Hän puhui esimerkiksi sujuvasti latinaa, joka oli tuolloinen maailmankieli. Koska Theofano matkusteli puolisonsa mukana ympäri saksien valtakuntaa hallintoasioissa, hänellä oli hyvät mahdollisuudet tutustua hallintokäytäntöihin. Hänen asemaansa vahvisti lisäksi se, että hänen appensa Otto I lahjoitti hänelle laajoja maa-alueita ja lukuisia luostareita eri puolilta valtakuntaa.

Otto I kuoli äkillisesti jo vuosi häiden jälkeen, 973. Theofano kulki edelleen nyt keisarin asemaan kohonneen miehensä mukana tämän monenlaisilla matkoilla myös raskaana ollessaan. Heidän lapsistaan neljä jäi eloon, joista nuorimpana syntyi vuonna 980 kauan odotettu miespuolinen kruununperijä. Tytärten nimet olivat Adelheid, Sofie ja Mathilde, ja poikalapsi sai nimekseen Otto isänsä ja isoisänsä mukaan. Pieni Otto III lähetettiin Länsi-Roomasta saksien valtakunnan keskukseen Saksaan.

Muilla kielillä