Preussi

Tämä artikkeli käsittelee Preussin koko historiaa. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Preussi
Preußen
1525–1947
Preussin kuningaskunnan lippu vuosina 1894–1918 Preussin vaakuna
lippu vaakuna

Preussille kuuluneet alueet 1871–1918
Preussille kuuluneet alueet 1871–1918

Valtiomuotomonarkia (vuoteen 1918), tasavalta
Valtionpäämies
Pääkaupunki
Pinta-ala
– yhteensä297 007 km² km² 
Väkilukunoin 42 miljoonaa (1939)
Uskonnotprotestantismi (luterilaisuus ja reformoitu; vuodesta 1817 Preussin yhdistetty kirkko)
Viralliset kieletSaksa
ValuuttaSaksan valtakunnan markka (vuodesta 1871)
KansallislauluPreußenlied (Preussin laulu)
Edeltäjä(t)Brandenburg
Seuraaja(t)Saksan keisarikunta

Preussi (saks. Preußen, puol. Prusy, liettuaksi Prūsija) oli merkittävä saksalainen valtio, joka syntyi Preussin herttuakunnasta ja Brandenburgin markkreivikunnasta. Preussia hallitsi vuosisatojen ajan Hohenzollernin suku, joka onnistui laajentamaan maa-aluettaan tavattoman hyvin järjestäytyneen ja tehokkaan armeijan avulla. Berliiniä vuodesta 1701 pääkaupunkinaan käyttäneellä Preussilla oli merkittävä vaikutus Saksan historiaan.

Nimi Preussi viittaa muinaispreussilaisiin, Baltiassa asuneisiin ihmisiin jotka olivat sukua latvialaisille ja liettualaisille. 1200-luvulla Saksalainen ritarikunta valloitti ”Vanhan Preussin”.[1] Vuonna 1308 nämä ristiretkeläiset valloittivat aiemmin Puolalle kuuluneen alueen Pomeralian. Tälle alueelle alkoi muuttaa saksalaisia,[1] ja kulttuurin saksalaistuminen oli hyvin selvää koko alueella lukuun ottamatta eteläosia, jotka olivat puolalaistuneet. Vuonna 1466 alue jaettiin kahteen osaan,[1] mutta vuodesta 1618 lähtien Itä-Preussilla oli Brandenburgin vaaliruhtinaskunnan kanssa yhteinen Hohenzollern-sukuinen hallitsija.[1]. Vuonna 1701 Fredrik I kruunautti itsensä Preussin kuninkaaksi, ja tämän jälkeen koko Hohenzollernien valtakuntaa, Brandenburg mukaan luettuna, alettiin yleisesti nimittää Preussin kuningas­kunnaksi. 1700-luvun lopulta lähtien suuresti laajentunut Preussi hallitsi Pohjois-Saksaa poliittisesti ja taloudellisesti ja oli väkiluvultaan alueen suurin valtio. Saksan yhdistyttyä 1871 Preussi oli Saksan keisarikunnan suurin ja vaikutusvaltaisin liittomaa (saks. Bundesland, eli osavaltio).

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Preussista tuli osa Weimarin tasavaltaa osavaltiona. Se tosin menetti asemansa 1932 ja joutui de facto natsivallan alle 1933 ja liittoutuneiden valloittamaksi 1945. Toisen maailmansodan jälkeen Preussi jaettiin Puolan, Neuvostoliiton ja molempien Saksojen kesken, minkä jälkeen Preussi on ollut vain historiallinen, maantieteellinen ja jopa kulttuurillinen alue.

Historia

Fredrik II Suuri.
Preussin kuninkaiden vaakuna vuodesta 1873 lähtien.

Preussin nimi juontaa juurensa Itämeren kaakkoiskolkassa eläneestä samannimisestä baltialaisesta heimosta ja heidän puhumastaan muinaispreussin kielestä. Muinaispreussilaiset kukisti vuonna 1283 saksalainen ritarikunta, joka valloitti maan. Alueelle alkoi muuttaa saksalaisia uudisasukkaita.[2] Preussilaisten saksalaiset nujertajat alkoivat sitten käyttää itsestään nimitystä preussilainen. Tuolloin syntyi myös saksalainen maanomistusluokka junkkerit, jotka säilyttivät merkittävän poliittisen valta-aseman sotilaallisen merkityksensä päätyttyä feodalismin lopun myötä.

Länsi-Preussi joutui Puolalle vuonna 1466. Itä-Preussin ritarikunta sai pitää, mutta sekin alistettiin Puolan kuninkaan lääninherruuteen.[3] Suurmestari Albrekt muutti alueensa protestanttiseksi Preussin herttuakunnaksi vuonna 1525.[3] Vuonna 1618 Itä-Preussin peri Brandenburgin vaaliruhtinas Juhana Sigismund Hohenzollern,[1][3] ja vuonna 1657 (lopullisesti 1660) vaaliruhtinas Fredrik Vilhelm onnistui vapauttamaan Itä-Preussin Puolan lääniherruudesta.[2] Koska Brandenburg oli yksi Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan tärkeimmistä valtioista - vaaliruhtinaat valitsivat uuden keisarin entisen kuoltua - valtiota kutsuttiin vielä pitkään Brandenburgiksi ja 1700-luvulla Brandenburg-Preussiksi.

Vuonna 1701 Brandenburgin vaaliruhtinas julistautui kuninkaaksi, joskaan hän ei saanut käyttää hallitsijanimeä Preussin kuningas vaan kuningas Preussissa. Kyseessä oli kompromissi Pyhän Saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsijan kanssa, minkä lisäksi muiden eurooppalaisten hallitsijoiden oli näin helpompaa hyväksyä Hohenzollern-suvun nostaminen kuninkaalliseen säätyyn.[4] [2][3] Tällöin muodostettuun Preussin kuningaskuntaan kuuluivat toisistaan erillään sijainneet Brandenburgin alue Berliinin seudulla sekä Itä-Preussi; Brandenburg säilyi edelleen osana keisarikuntaa, mutta se otti ulkopolitiikassaan merkittäviä vapauksia ja kykeni sanelemaan itselleen hyvät ehdot keisariäänestyksissä vallankahvassa pysytteleviltä Habsburgien keisarisuvulta.

Preussin ensimmäisen kuninkaan Fredrik I:n seuraaja, vuosina 1713–1740 hallinnut Fredrik Vilhelm I pani kuntoon sotalaitoksen ja valtion raha-asiat ja valloitti Ruotsilta osan Etu-Pommeria. Hänen seuraajansa Fredrik II Suuren hallitusaikana (1740–1786) Preussi kohosi suurvallaksi.[1] Itävallan perimyssodassa se valloitti Sleesian ja puolustautui seitsenvuotisessa sodassa 1756–1763 menestyksellisesti ylivoimaa vastaan.[2] Puolan ensimmäisessä jaossa vuonna 1772 Preussi sai Brandenburgin ja Itä-Preussin välissä sijainneen, siihen saakka Puolalle kuuluneen Länsi-Preussin[3] (suunnilleen saman alueen, joka paljon myöhemmin, vuosina 1919–1939, tunnettiin Puolan käytävänä), minkä jälkeen valtion alue muodosti yhtenäisen kokonaisuuden. Seuraavissa jaoissa Fredrik Vilhelm II:n aikana (1786–1797) Preussi sai vielä laajoja alueita.[3] Liitettyään Länsi-Preussin valtakuntaansa Fredrik II Suuri sai historiallisen oikeutuksen käyttää itsestään nimitystä Preussin kuningas, eikä enää kuningas Preussissa. Hänen jälkeensä tulleet kuninkaat kantoivat myös tätä titteliä aina viimeiseen preussilaiseen kuninkaaseen Vilhelm II:een saakka.

Fredrik Vilhelm III

Oltuaan ensin puolueeton Fredrik Vilhelm III (1797–1840) julisti vuonna 1806 Ranskaa vastaan sodan vastalauseena sille, että Ranska esiintyi läntisten ja pohjoisten saksalaisvaltioiden suojelijana - roolissa, joka perinteisesti oli kuulunut preussilaisille.[3] Preussi kärsi kuitenkin tappiot Jenan ja Auerstädtin taisteluissa. Tämän jälkeen Napoleon marssi Berliiniin. Tilsitin rauhassa 1807 Preussi luovutti Elben länsipuoliset alueet sekä Puolan toisessa (1793) ja kolmannessa jaossa (1795) hankkimansa alueet.[3] Tämän lisäksi Preussi pakotettiin vastahankaiseen liittolaissuhteeseen Ranskan kanssa ja se joutui tämän takia toimimaan mobilisaatioalueena Ranskan sotaretkellä Venäjää vastaan 1812, minkä lisäksi preussilaisia joukkoja osallistui sotaretkelle. Vuosien 1806-1807 tappion jälkeen sotalaitos oli uudistettu, maaorjuus lakkautettu[3] ja kunnallinen itsehallinto perustettu. Uudistustyö, jonka johdossa olivat von Stein, von Scharnhorst ja von Gneisenau, sai yhdessä Fichten isänmaallisen herätystoiminnan kanssa aikaan kansallisen innostuksen ja voimakkaan vapauden vaatimuksen, joka levisi Preussista koko Saksaan.[3] Napoleonin kärsittyä tappion Venäjällä oli pitkälti preussilaisen kenraali Johan David Ludwig kreivi Yorckin omavaltainen päätös kääntää aseet venäläisten sijaan ranskalaisia vastaan.[5] Vuonna 1813 Blücherin komentama Preussin armeija johtikin saksalaisten sotaa Napoleonia vastaan.[3] Wienin kongressin jälkeen Preussi liittyi Pyhään Allianssiin.[2]

Fredrik Vilhelm IV:n aikana vuonna 1848 Ranskassa puhkesi helmikuun vallankumous, joka johti levottomuuksiin myös Berliinissä. Vasta 1850 kuningas sääti Preussille perustuslain.[3] Vilhelm I:n hallitsijakausi (1861–1888) alkoi vapaamielisenä, mutta kuningas joutui pian kiistaan valtiopäivien kanssa, jotka eivät myöntäneet varoja armeijan uudistamiseen. Kuningas nimitti pääministerikseen Otto von Bismarckin, joka hankki siihen varat ilman edustajakamarin suostumusta, koska hän pyrki yhdistämään Saksan Preussin johdolla.[3] Vuonna 1864 Preussi liittoutui Itävallan kanssa Tanskaa vastaan, joka sodassa menetti Lauenburgin, Slesvigin ja Holsteinin.[3] Saaliista syntyi voittajien kesken sota 1866.[3] Itävallan oli Prahan rauhassa 1866 erottava Saksan liitosta ja suostuttava siihen, että Slesvig ja Holstein sekä Itävaltaa sodassa auttaneet Hannoverin kuningaskunta, Hessen-Kasselin vaaliruhtinaskunta, Nassau ja Frankfurt am Main liitettiin Preussiin.[3]

Preussi ennen vuotta 1905

Mainin pohjoispuoliset valtiot yhtyivät Preussin johtamaksi Pohjois-Saksan liitoksi, ja Preussi teki Etelä-Saksan valtioiden kanssa puolustus- ja hyökkäysliiton.[3] Ranskan–Preussin sodassa 1870–1871 sekä Etelä- että Pohjois-Saksan valtiot yhtyivät Preussin johtamaksi liittoumaksi, ja sodan jälkeen ne yhdistyivät Saksan valtakunnaksi.[2] Preussin kuninkaasta Vilhelm I:stä tuli Saksan keisari.[3] Preussilla oli Saksan keisarikunnassa muita osavaltioita voimakkaampi asema: hallitsija esiintyi arvonimellä ”Saksan keisari ja Preussin kuningas”, Saksan valtakunnankansleri oli pääsääntöisesti samalla myös Preussin pääministeri, ja valtakunnan hallinto hoidettiin Preussin ministeriöiden kautta. Vuoteen 1918 saakka, jolloin Preussista tuli tasavalta, se oli verraten vanhoillisesti hallittu valtio.

1918 viimeinen Saksan keisari ja Preussin kuningas Vilhelm II luopui kruunusta, ja Preussista tehtiin tasavalta, Preussin vapaavaltio. Versailles’n rauhassa 1919 Saksa menetti uudestaan itsenäistyneelle Puolalle osan Preussin alueesta, josta muodostettiin Puolan käytävä. Se jakoi Saksan ja samalla Preussin alueen kahtia erottaen Itä-Preussin muusta Saksasta. Kansallissosialistit saivat 1933 vallan Preussissa, ja sen pääministeriksi nimitettiin Hermann Göring.

Vuonna 1945 neuvostojoukot miehittivät koko Itä- ja Keski-Saksan (mukaan lukien Berliinin). Oder–Neisse-linjan itäpuolelle jääneet alueet, Sleesia, suurin osa Pommeria, Itä-Brandenburg ja Itä-Preussi (lukuun ottamatta pohjoisinta osaa) jäivät Puolalle.[3] Königsberg (nykyisin Kaliningrad) siirtyi Neuvostoliiton hallintaan, ja nykyään alue on eksklaavina erillään emämaastaan Venäjästä. Arviolta kymmenen miljoonaa saksalaista pakeni tai karkotettiin näiltä alueilta saksalaisten joukkomuuton aikana. Liittoutuneiden valvontakomissio lakkautti 1947 Preussin valtion ja pilkkoi sen alueen osavaltioiksi. Yhtenä syynä Preussin nimen hävittämiseen kartalta oli se, että Preussin valtio oli monien mielestä muodostunut saksalaisen militarismin vertauskuvaksi.

Muilla kielillä
Afrikaans: Pruise
Alemannisch: Preussen
አማርኛ: ፕሩሲያ
Ænglisc: Prēossland
العربية: بروسيا
asturianu: Prusia
تۆرکجه: پروس
Bahasa Indonesia: Prusia
Bahasa Melayu: Prusia
башҡортса: Пруссия
беларуская: Прусія
беларуская (тарашкевіца)‎: Прусія
bosanski: Pruska
brezhoneg: Prusia
български: Прусия
català: Prússia
čeština: Prusko
Cymraeg: Prwsia
dansk: Preussen
Deutsch: Preußen
dolnoserbski: Pšuska
Ελληνικά: Πρωσία
English: Prussia
español: Prusia
Esperanto: Prusio
euskara: Prusia
فارسی: پروس
français: Prusse
Frysk: Prusen
Gaeilge: An Phrúis
Gaelg: Yn Phroosh
Gàidhlig: A' Phruis
한국어: 프로이센
हिन्दी: प्रशिया
hornjoserbsce: Pruska
hrvatski: Pruska
Ido: Prusia
Interlingue: Prussia
íslenska: Prússland
italiano: Prussia
עברית: פרוסיה
ქართული: პრუსია
қазақша: Пруссия
Kiswahili: Prussia
Latina: Borussia
latviešu: Prūsija
Lëtzebuergesch: Preisen
лезги: Пруссия
lietuvių: Prūsija
Ligure: Pruscia
Limburgs: Pruses (land)
македонски: Прусија
മലയാളം: പ്രഷ്യ
मराठी: प्रशिया
مصرى: بروسيا
مازِرونی: پروس
Nederlands: Pruisen
Nedersaksies: Praissen
日本語: プロイセン
Napulitano: Prussia
нохчийн: Прусси
norsk: Preussen
norsk nynorsk: Preussen
occitan: Prússia
ਪੰਜਾਬੀ: ਪ੍ਰੌਇਸਨ
پنجابی: پروشیا
Plattdüütsch: Preußen (Staat)
português: Prússia
română: Prusia
русский: Пруссия
русиньскый: Пруссія
sardu: Prùssia
Scots: Proushie
shqip: Prusia
sicilianu: Prussia
Simple English: Prussia
slovenščina: Prusija
کوردی: پروسیا
српски / srpski: Пруска
srpskohrvatski / српскохрватски: Pruska
svenska: Preussen
Tagalog: Prusya
தமிழ்: புருசியா
татарча/tatarça: Prussiä
Tiếng Việt: Phổ (quốc gia)
Türkçe: Prusya
українська: Пруссія
اردو: پروشیا
文言: 普魯士
West-Vlams: Pruussn
吴语: 普鲁士
ייִדיש: פרייסן
Yorùbá: Prussia
粵語: 普魯士
žemaitėška: Prūsėjė
中文: 普魯士