Mukdenin välikohtaus

Mukdenin välikohtaus
Japanin keisarillisen armeijan sotilaat saapuvat Shenyangiin
Japanin keisarillisen armeijan sotilaat saapuvat Shenyangiin
Päivämäärä:

18. syyskuuta 1931

Paikka:

Mantšuria, Kiinan tasavalta

Casus belli:

Etelä-Mantšurian rautatien räjäyttäminen Mukdenin kohdalla

Lopputulos:

Japanin voitto

Aluemuutokset:

Mantšuria joutui Japanin hallintaan

Vaikutukset:

Japani perusti Mantšuriaan nukkevaltion nimeltään Mantšukuo ja erosi Kansainliitosta

Osapuolet

Japani

Kiinan tasavalta

Komentajat

Japanin lippu Shigeru Honjō
Japanin lippu Jirō Minami

Kiinan tasavallan lippu Zhang Xueliang
Kiinan tasavallan lippu Tšiang Kai-šek

Mukdenin välikohtaus (Liutiaohun välikohtaus , yksinkertaistettu kiina: 柳条湖事变; perinteinen kiina: 柳條湖事變; pinyiniksi: Liǔtiáohú Shìbiàn, japaniksi: 柳条湖事件, Ryūjōko-jiken), tai Mantšurian välikohtaus ( kanjiksi: 滿洲事變, kanjiksi: 満州事変, Manshū-jihen) tai 18. syyskuun välikohtaus ( yksinkertaistettu kiina: 九一八事变; perinteinen kiina: 九一八事變; pinyiniksi: Jiǔ Yībā Shìbiàn) tapahtui eteläisessä Mantšuriassa 18. syyskuuta 1931, kun japanilaiset nuoret upseerit räjäyttivät osan Japanin Etelä-Mantšurian rautatien omistamaa rataa lähellä Mukdenia (nykyinen Shenyang). Keisarillisen Japanin armeija syytti teosta kiinalaisia toisinajattelijoita, millä saatiin aikaan tekosyy hyökkäykselle Mantšuriaan.

Tausta

Mantšurian rautatieverkko venäläisessä kartassa vuosien 1914 ja 1915 väliltä.

Kiina oli luovuttanut ensimmäisen Kiinan–Japanin sodan päättäneellä Shimonosekin sopimuksella Japanille Formosan, Peskadorit ja Liandongin niemimaan mutta Ranska, Saksa ja etenkin Venäjä vastustivat niemimaan luovutusta Japanille. Sen sijaan maat painostivat Japania hyväksymään niemimaan sijaan 30 miljoonaan taelin korvauksen. Venäjä aloitti tämän jälkeen Etelä-Mantšurian rautatien rakentamisen, joka yhdisti Harbinin kaupungin Port Arthuriin. Venäjä hallitsi jo ennestään Itä-Mantšurian rautatietä ja nyt alueen halkaisevia rautateitä vartioi yhteensä 175 000 venäläissotilasta ja alue oli näin käytännössä Venäjän vallan alla. Japani piti Venäjää suorana uhkana sen hallitsemalle Korealle ja suuremmille suunnitelmille hallita Itä-Aasiaa. Maiden välit kiristyivät ja kehitys huipentui Venäjän–Japanin sotaan vuonna 1904-05. Japanin voitot Venäjästä Port Arthurissa ja Tsushimassa pakottivat Venäjän hyväksymään Portsmouthin sopimuksen, jolla maa luovutti Port Arthurin ja Etelä-Mantšurian rautatien hallinnan Japanille. Molemmat maat sitoutuivat vetäytymään Kiinasta ja tunnustamaan Kiinan suvereniteetin Mantšuriassa. [1]

Qing-dynastian luhistuttua vuonna 1912 maata hallitsivat paikalliset sotaherrat. 1920-luvulle tultaessa yksi heistä voimakkaimmista oli Mantšuriaa 100 000:n miehen hyvin varustetun Fengtian-armeijansa kautta hallinnut Zhang Zhuolin. Japanin Etelä-Mantšurian rautatietä turvaamassa oli noin 10 000 Guandong-armeijan sotilasta. Monet tämän armeijan upseereista halusivat sytyttää sodan Kiinaa vastaan ja liittää Mantšurian Japaniin samaan tapaan, kuin Korealle oli käynyt vuonna 1910. [1] Monien japanilaisten mukaan Japanin tuli johtaa Aasiaa länttä vastaan ja Mantšurian hallintaa pidettiin välttämättömänä näille suunnitelmille. [2] 4. kesäkuuta 1926 Zhang Zhuolinia kuljettaneen junan alla räjähti erään japanilaisen upseerin asettama pommi ja Zhang sai surmansa. Kansallismielistä hallitusta Nanjingissa johtanut Tšiang Kai-šek ei kuitenkaan ryhtynyt Japanin vastaisiin toimiin, kuten pommin asettajat olivat toivoneet. Valtaan Mantšuriassa nousi Zhangin poika Zhang Xueliang, joka oli uskollinen kansallismieliselle hallitukselle ja toi alueen näin sen vähintään nimellisen vallan alle joulukuussa 1928. [1]

Muilla kielillä