Mimesis

Mimesis (m.kreik. μίμησις 'jäljittely')[1] on keskeinen taiteen teorian käsite. Sillä tarkoitetaan luonnon tai todellisuuden jäljittelyä ja esittämistä taiteen keinoin.

Platon ja Aristoteles kutsuivat mimesistä luonnon jäljittelyksi. Platonin mukaan kaikki taideteokset ovat imitointia, teokset heijastavat niiden taustalla olevia todellisia ideoita. Kaikki, minkä ihmiset näkevät, on vain etäistä heijastumaa ihanteellisista muodoista ja ajatuksista. Tällä perusteella taiteilijat ovat Platonin mielestä vain jäljitelmien jäljittelijöitä. Aristoteles puolestaan tähdensi tragedian analyysissään, että taide jäljittelee ihmisten toimintaa.[2] Aristoteles myös katsoi, että taideteos ei kopioi todellisuutta, vaan on jotain sellaista, mitä ei ole ollut aiemmin olemassa. Taideteos on kuin elävä organismi, jossa kaikki on kohdallaan loogisessa järjestyksessä.[1]

Narratologiassa mimesis tarkoittaa näyttämistä kertomisen vastakohtana. Mimesis merkitsee kertojan poissaoloa tai vähäistä läsnäoloa.[1]

Katso myös

Muilla kielillä
العربية: محاكاة (فن)
asturianu: Mimesis
Bahasa Indonesia: Mimesis
Basa Sunda: Mimesis
башҡортса: Мимесис
български: Мимезис
català: Mimesi
čeština: Mimésis
dansk: Mimesis
Deutsch: Mimesis
eesti: Mimees
English: Mimesis
español: Mimesis
فارسی: محاکات
français: Mimesis
galego: Mímese
贛語: 梅沒濕斯
한국어: 미메시스
հայերեն: Միմեսիս
हिन्दी: अनुकरण
italiano: Mimesi
עברית: מימזיס
Кыргызча: Мимесис
latviešu: Mimēze
Nederlands: Mimesis
日本語: ミメーシス
norsk: Mimesis
ਪੰਜਾਬੀ: ਮਿਮੇਸਿਸ
polski: Mimesis
português: Mimesis
română: Mimesis
русский: Мимесис
slovenčina: Mimézis
српски / srpski: Мимезис
svenska: Mimesis
Türkçe: Mimesis
українська: Мімезис