Liutprand

Liutprand lyöttämässään kolikossa.

Liutprand oli langobardien kuningas vuosina 712–744. Hän nousi valtaistuimelle isänsä kuningas Ansprandin kuoltua. Liutprandin hallituskausi kesti pitkään, ja sen aikana hän hyökkäsi Ravennaan, tuhosi Classen sekä miehitti bysanttilaisten Bolognan ja Osimon linnoitukset.[1] Vuonna 728 Liutprand tapasi paavi Gregorius II:n Sutrin kaupungissa ja luovutti sen sekä muutamia pienempiä Latiumin kaupunkeja paaville ”lahjana siunatuille apostoleille Pietarille ja Paavalille”.

Liutprand uhkasi Roomaa vuonna 742, mutta paavi Sakarias tapasi kuninkaan Ternissä ja vetosi hänen katoliseen uskoonsa. Liutprand alistui jälleen paavin edessä ja luopui valtauksesta.[2]

Liutprand täydensi Rotharin laatimaa langobardien lakikokoelmaa Edictum Rotharia. Hän lisäsi siihen 153 artiklaa sekä poisti guidrigildin, henkilövahingoista tai murhasta perityn sakon.[2]


 Edeltäjä:
Ansprand
Langobardien kuningas
 
Seuraaja:
Hildeprand
  • lähteet

Lähteet

  1. Kings of the Langobards Foundation for Medieval Genealogy. Viitattu 9.7.2011. (englanniksi)
  2. a b Liutprand Encyclopædia Britannica Online. Encyclopædia Britannica. Viitattu 8.8.2011. (englanniksi)
Muilla kielillä