Liittoutuneiden miehitysvyöhykkeet Saksassa ja Itävallassa

Akselivaltoihin kuulunut natsi-Saksa (ja siihen Anschlussilla liitetty Itävalta) kuului toisen maailmansodan häviäjiin. Saksa jaettiin liittoutuneiden (Yhdysvallat, Neuvostoliitto, Iso-Britannia ja Ranska) kesken miehitysvyöhykkeisiin.

Jokainen valtio käytti valtaa omalla alueellaan ja harjoitti erilaista hallintoa ihmisten ja paikallishallinnon suhteen. Alkuperäinen suunnitelma hallita Saksaa yhdessä romuttui vuosina 1946–1947, kun idän ja lännen välit kiristyivät ja kylmä sota alkoi.

Miehitysvyöhykkeet Saksassa



Allied-occupied Germany
Allemagne sous administration alliéelähde?
Merchant flag of Germany (1946–1949).svg
lippu

Allied occupation in Germany (1945-1949).png


Valtiomuoto sotilashallinto
osa  liittoutuneiden miehitys

liittoutuneiden miehityshallinnon sotilaskuvernöörit Bernard Montgomery (Britannian vyöhyke)
Jean de Lattre de Tassigny (Ranskan vyöhyke)
Dwight Eisenhower (Yhdysvaltain vyöhyke)
Georgi Žukov (Neuvostoliiton vyöhyke)

Pääkaupunki Berliini (de jure)
Frankfurt (Yhdysvaltain vyöhyke)
Bad Oeynhausen (Britannian vyöhyke)
Baden-Baden (Ranskan vyöhyke)
Itä-Berliini (Neuvostoliiton vyöhyke)

Historia
– liittoutuneiden valtontakomissio 5. heinäkuuta 1945
– Saksan liittotasavallan perustaminen 23. toukokuuta 1949
– Itä-Saksan perustaminen 7. lokakuuta 1949
– Saksan jälleenyhdistyminen 12. syyskuuta 1990

Valuutta Reichsmark ja Rentenmark (1945–1948)
Deutsche Mark (länsi) (1948–1949)
Deutsche Ostmark (itä)(1948–1949)
Saar mark (1947–1948)
Saarin frangi (1948–1959)

Edeltäjä(t)  Natsi-Saksa

Seuraaja(t)  Länsi-Saksa
 Itä-Saksa
Berliini Berliini
    Berliini - länsi
    Berliini - itä
Berliinin miehitysvyöhykkeet

Idästä Oder–Neisse-linjalle ulottuneiden aluemenetysten jälkeen Saksa jaettiin neljään miehitysvyöhykkeeseen ja Neuvostoliiton vyöhykkeen sisällä olleeseen, myös neljään vyöhykkeeseen jaettuun Berliiniin.

Kesäkuussa 1948 Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Ranska antoivat Saksan-miehitysvyöhykkeidensä uudistaa valuuttansa valtakunnanmarkasta saksanmarkkaan. Se johti Saksan taloudelliseen jakoon, kun Neuvostoliiton miehittämällä vyöhykkeellä jouduttiin vastavetona vaihtamaan valtakunnanmarkka omaksi saksanmarkaksi (myöhempi DDR:n markka). Idän ja lännen välit kiristyivät ja 1948–1949 Neuvostoliitto aloitti Berliinin saarron, jonka aikana Länsi-Berliiniä jouduttiin huoltamaan lännestä ilmasiltaa pitkin.

Saksan läntisistä miehitysvyöhykkeistä muodostettiin toukokuussa 1949 Saksan liittotasavalta. Itäiselle eli Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeelle perustettiin lokakuussa 1949 Saksan demokraattinen tasavalta eli Itä-Saksa. Berliini pysyi neljän vallan miehityksessä, vaikka käytännössä Länsi-Berliiniä pidettiin monin tavoin osana vanhaa liittotasavaltaa eli Länsi-Saksaa ja Itä-Berliiniä Itä-Saksan pääkaupunkina. Vuonna 1955 molemmat Saksat saavuttivat rajoitetun suvereniteetin, joten miehittäjistä liittolaisiksi muuttuneille joukoille jäi käytännössä edelleen laajat toimintaoikeudet.

Vuonna 1989 kommunistijohtoinen järjestelmä sortui Euroopassa, minkä huipentumana oli Saksojen välisen rajan kaatuminen ja erityisesti Länsi-Berliiniä ympäröineen Berliinin muurin murtuminen. Itä-Saksaan uudelleen perustetut osavaltiot sekä miehityksestä vapautunut Berliini liittyivät liittotasavaltaan eli tapahtui Saksan jälleenyhdistyminen 1990. Seuraavan vuoden lopulla hajosi Neuvostoliitto ja sen seuraajavaltion Venäjän asevoimien viimeiset joukot poistuivat Saksasta 1994. Sen sijaan Pohjois-Atlantin sopimusjärjestön jäsenenä Saksa on sopinut, että kaksi liittolaista, Yhdysvallat ja Britannia, saavat pitää siellä tukikohtiaan.

Vyöhykkeet maittain

Berliinin vyöhykkeitä ei ole mainittu.

Muilla kielillä
Simple English: Allied-occupied Germany
Lingua Franca Nova: Divide de Deutxland