Kinofilmi

35 mm:n valokuvavärinegatiivi kehitettynä.
Kuva-alan koko on 36 mm × 24 mm.

Kinofilmin pujotus valokuvauskameraan.

Kinofilmi on yleisin käytetty filmityyppi sekä valo- että elokuvauksessa.

Kinofilmin leveys on 35 mm ja valokuvauskäytössä käytetty formaattikoodi 135. Valokuvauskäytössä filmille tallentuvan kuvan koko on yleensä 36 mm × 24 mm, elokuvauskäytössä käytetään pienempää ruutukokoa. Filmin kummassakin reunassa on leveä rei’itetty alue. Nykyisin yleisin käytetty kinofilmityyppi on värinegatiivifilmi, josta tehdään valokuvauskäytössä yleensä 10 cm × 15 cm:n kokoiset paperikuvat (ns. kymppikuvat). Yleinen tätä suurempi koko on 13 cm × 18 cm.

35 mm leveä filmi kehitettiin vuonna 1892 elokuvakäyttöön, mistä nimitys ”kinofilmi”. Valokuvauskäyttöön kinofilmi valjastettiin 1913, kun Leica alkoi käyttää elokuvafilmiä tavallisen keskikoon korvaavassa kinofilmikamerassa. Kinokoko alkoi yleistyä valokuvauksessa hitaasti 1930-luvulta alkaen.

Digitaalitekniikka on ohittanut kinofilmin monissa käyttötarkoituksissa.