Kielikunta

Kielikunta on yhteistä alkuperää olevien kielten laajin mahdollinen ryhmä, johon kuuluvat kielet periytyvät samasta kantakielestä. Suppeammasta ryhmästä sukulaiskieliä yhden kielikunnan sisällä voidaan käyttää termiä kieliryhmä.

Kieliä, jotka eivät kuulu mihinkään kielikuntaan (esimerkiksi korea), kutsutaan isolaateiksi. Toisin sanoen isolaattikieli on kielikuntansa ainoa kieli.

Monet kielen epäsäännöllisyydet kertovat sen muuttuneen historiansa aikana. Esimerkiksi vesi-sanan taivutusmuodoista (kuten veteen ja vedet) on päätelty sen muinaisen perusmuodon olleen likimain vete. Tällaisen sisäisen rekonstruktion lisäksi kieliä verrataan myös muihin kieliin. Foneettisia muutoksia menneisyyteen seuraamalla sukukielille voidaan hahmotella yhteinen alkumuoto eli kantakieli, josta ne ovat alkaneet kehittyä omiin suuntiinsa. Kielikunta muodostuu laajimmasta joukosta kieliä, joiden voidaan osoittaa periytyneen yhteisestä kantakielestä. Kielten välillä saattaa olla kaukaisempiakin sukulaisuussuhteita - erään hypoteesin mukaan maailman kaikki kielet ovat peräisin samasta kantamuodosta - mutta sitä ei enää voida osoittaa. Kielten sukulaisuutta tutkii historiallis-vertaileva kielitiede.

Perinteisesti kielikuntaa onkin kuvattu kielten sukupuuna. Nykyisin tällainen selkeä haarautumismalli on kuitenkin usein korvattu pensasmallilla, jossa kielikunnan päähaarat ovat tasa-arvoisia.

Joskus kantakieli voidaan yhdistää historian tuntemaan kieleen. Esimerkiksi latinan murteet (vulgaarilatina) olivat lähtökohtana nykyisille romaanisille kielille. Romaaninen kantakieli on siis suurin piirtein sama kuin (klassinen) latina. Samoin muinaisskandinaavin murteet ovat norjan, ruotsin, tanskan ja islannin kantakieltä.

Kielitypologiassa maailman kielet ryhmitellään samankaltaisuuksien perusteella. Hyvinkin läheiset sukulaiskielet voivat sijoittua typologisesti tarkasteltuna eri ryhmiin. Esimerkiksi suomen kieli on paljon agglutinatiivisempi kuin viron kieli, joka on osin muuttunut fleksiokieleksi.

Tässä kielikuntien luettelossa kielikunnat on jaoteltu maantieteellisten alueiden mukaan ja siinä ei ole mainittu isolaattikieliä. Lisäksi Uudessa-Guineassa ja Etelä-Amerikassa on näiden lisäksi joukko pienempiä kielikuntia. Kaikkiaan kielikuntia on pitkälle kolmattasataa.

Muilla kielillä
Afrikaans: Taalfamilie
Alemannisch: Sprachfamilie
العربية: أسرة لغات
Avañe'ẽ: Ñe'ẽ ogaygua
Bahasa Indonesia: Rumpun bahasa
Bahasa Melayu: Keluarga bahasa
Bân-lâm-gú: Gí-hē
Basa Jawa: Kulawarga basa
भोजपुरी: भाषा परिवार
Bikol Central: Pamilya nin tataramon
brezhoneg: Familhoù yezh
čeština: Jazyková rodina
Deutsch: Sprachfamilie
eesti: Keelkond
Esperanto: Lingva familio
Fiji Hindi: Language family
한국어: 어족
Հայերեն: Լեզվաընտանիք
interlingua: Familias linguistic
íslenska: Tungumálaætt
Кыргызча: Тил бүлө
latviešu: Valodu saime
lietuvių: Kalbų šeimos
Limburgs: Spraokfemielje
magyar: Nyelvcsalád
македонски: Јазично семејство
मराठी: भाषाकुळ
მარგალური: ნინეფიშ ფანიეფი
မြန်မာဘာသာ: ဘာသာစကား မိသားစု
Nederlands: Taalfamilie
नेपाल भाषा: भाषा परिवार
日本語: 語族
Nordfriisk: Spräkefamiili
norsk nynorsk: Språkfamiliar
پنجابی: بولی ٹبر
Plattdüütsch: Spraakfamilie
русиньскый: Языкова родина
Seeltersk: Sproakgruppe
slovenčina: Jazyková rodina
српски / srpski: Језичка породица
srpskohrvatski / српскохрватски: Jezične porodice i jezici
svenska: Språkfamilj
Tiếng Việt: Ngữ hệ
Türkçe: Dil aileleri
українська: Мовна сім'я
Võro: Kiilkund
吴语: 语系
粵語: 語系
Zeêuws: Taelfemieljes