Kemiallinen merkki

Kloorimolekyyli

Kemiallinen merkki on lyhyt, latinalaisia aakkosia käyttävä merkintätapa alkuaineelle. Kaikilla luonnollisilla alkuaineilla on yksi tai kaksi kirjainta pitkä kemiallinen merkki, mutta joillakin keinotekoisilla alkuaineilla se on väliaikaisesti kolme kirjainta pitkä. Kemiallisilla yhdisteillä on niissä olevien alku­aineiden kemiallisista merkeistä yhdistämällä muodostetut kemialliset kaavat.

Kun alkuaineen kemiallisessa merkissä on kaksi kirjainta, on aina ensimmäinen kirjain isolla ja jälkimmäinen pienellä. Täten esimerkiksi Co on koboltin kemiallinen merkki, kun taas CO on hiilimonoksidin eli hiilen (C) ja hapen (O) yhdisteen kemiallinen kaava.

Kemiallisia merkkejä ja kaavoja käytetään esimerkiksi lyhenteinä, materiaalitekniikassa ilmaisemaan lejeerinkien seossuhteita ja reaktioyhtälöissä. Ne otettiin käyttöön 1800-luvun alkupuolella Jöns Jacob Berzeliuksen aloitteesta.[1] Merkit ovat alkuaineiden latinalaisten nimien lyhenteitä, esimerkiksi Au (kulta) on peräisin latinan sanasta aurum. Ne ovat tunnettuja maailmanlaajuisesti, kun taas monien vanhoista ajoista tunnettujen alku­aineiden nimet vaihtelevat eri kielissä. Niinpä esimerkiksi natriumin ja kaliumin kemialliset merkit ovat kaikkialla maailmassa Na ja K, vaikka muun muassa englannin kielessä näiden alkuaineiden nimet ovatkin sodium ja potassium.

Alkuaineen merkki on sama saman alkuaineen kaikille isotoopeille. Mikäli ne on tarpeen erottaa toisistaan, esimerkiksi ydin­fysiikassa, lisätään merkin yhteyteen isotoopin massaluku, joka kirjoitetaan merkin eteen yläkulmaan. Esimerkiksi 14C tarkoittaa hiili-isotooppia, jonka massaluku on 14, eli ns. radio­hiiltä. Toisinaan lisätään myös alku­aineen järjestys­luku merkin eteen alakulmaan, jolloin mainitun isotoopin merkki on 146C.

Järjestysluvultaan suurimpia alkuaineita ei ole välttämättä vielä virallisesti nimetty, vaan ne ovat saaneet väliaikaisen nimen perustuen latinankielisiin lukusanoihin. Niiden väliaikaiset kemialliset merkit ovat kolmi­kirjaimisia, esimerkiksi alkuaine 119 on ununennium (Uue). Nykyisin suurin pysyvästi nimetty alkuaine on oganesson (Og), järjestysluku 118.[2]

Suomalaisista alkuaineelle nimensä on antanut Johan Gadolin (gadolinium).

Muilla kielillä
Afrikaans: Chemiese simbool
العربية: رمز كيميائي
Bahasa Melayu: Simbol kimia
Bân-lâm-gú: Hòa-ha̍k hû-hō
беларуская (тарашкевіца)‎: Хімічны знак
bosanski: Hemijski simbol
brezhoneg: Arouez kimiek
čeština: Symbol prvku
Deutsch: Elementsymbol
Ελληνικά: Χημικό σύμβολο
Esperanto: Kemia simbolo
Fiji Hindi: Chemical symbol
한국어: 원소 기호
interlingua: Symbolo chimic
italiano: Simbolo chimico
עברית: סמל כימי
lumbaart: Simbul chimich
magyar: Vegyjel
македонски: Хемиски симбол
Nederlands: Chemisch symbool
日本語: 元素記号
norsk nynorsk: Kjemisk symbol
Plattdüütsch: Atomteken
português: Símbolo químico
română: Simbol chimic
Simple English: Chemical symbol
slovenčina: Chemická značka
slovenščina: Kemijski simbol
Soomaaliga: Summad kimikeed
српски / srpski: Хемијски симбол
srpskohrvatski / српскохрватски: Hemijski simbol
Tiếng Việt: Ký hiệu hóa học
Türkçe: Element simgesi
українська: Хімічний знак
中文: 化学符号