Jumalainen näytelmä

Comencia la Comedia, 1472
Domenico di Michelinon freskossa Dante pitelee teostaan Jumalainen näytelmä (1465). Hän seisoo kiirastulen seitsenpenkereisen vuoren ja Firenzen kaupungin välissä sekä osoittaa Helvetin sisäänkäyntiä, jossa syntisiä johdatetaan alas helvetin eri tasoille. Kiirastulen vuoren päällä seisovat Aatami ja Eeva maanpäällisessä paratiisissa. Heidän yläpuolellaan Aurinko ja Kuu edustavat taivaallista paratiisia. Fresko viittaa myös itseensä, sillä kuvassa näkyy Firenzen katedraali, johon fresko on maalattu.

Jumalainen näytelmä (ital. La divina commedia) on italialaisen Dante Alighierin 1300-luvulla italiaksi kirjoittama runoelma. Danten kirjallisen uran pääteos on kolmiosainen näkymatka tuonpuoleiseen. Se kertoo Danten tekemästä matkasta Helvetin ja Kiirastulen kautta Taivaaseen.

Dante oli firenzeläinen poliitikko, joka joutui vastakkaisen puolueen (mustien guelfien) valtaannousun myötä maanpakoon 1301.[1] Jumalainen näytelmä on kirjoitettu kokonaan tuon maanpaon aikana. Dante alkoi kirjoittaa teosta 1308 ja se valmistui 1321. Dante kuoli hyvin pian runoelman valmistumisen jälkeen.

Dante itse on antanut Jumalaiselle näytelmälle neljä tulkinnan tasoa. Runoa voidaan tulkita kirjaimellisesti, allegorisesti, anagogisesti sekä moraalisesti.[2] Nämä samat neljä tulkinnan tasoa muodostavat myös keskiaikaisen Raamatun tulkinnan metodin, Quadrigan. Allegorisesti Danten matka voidaan nähdä omana tienä puhdistumiseen, synnistä täydellisyyteen. Toisaalta se kertoo aikansa yhteiskunnan moraalisesta rappiosta, luokitellen syntejä ja hyveitä niiden rangaistavuuden perusteella. Anagoginen tulkinta runosta esittää sen edustavan todellista, uskonnollista järjestystä tuonpuoleisessa. Toisaalta kirjaimellisesti voidaan lukea Danten matka osana matkakirjallisuutta, ilman muita merkityksiä. Kuitenkin runon päähenkilö Dante tulisi muistaa erottaa runon kirjoittaneesta Dantesta. Kyseessä on fiktiivinen näkymatka, jonka päähenkilö on myös kuvitteellinen. Päähenkilö edustaa jokaista ihmistä matkalla tietoisuuteen hyveistä ja paheista.[3]

Dante ihaili suuresti antiikin kreikkalaista ja roomalaista kulttuuria. Tämä on havaittavissa erityisesti Infernossa, jonne Dante on sijoittanut runsaasti antiikin myyttisiä hahmoja. Antiikin hahmot ovat, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, vahtimassa syntisten rangaistusten toimeenpanoa.

Muilla kielillä
Alemannisch: Göttliche Komödie
aragonés: A Divina Comedia
azərbaycanca: İlahi Komediya
Bahasa Indonesia: Divina Commedia
Bân-lâm-gú: Sîn-khiok
беларуская: Боская камедыя
беларуская (тарашкевіца)‎: Боская камэдыя
brezhoneg: Divina Commedia
čeština: Božská komedie
Ελληνικά: Θεία Κωμωδία
English: Divine Comedy
español: Divina comedia
فارسی: کمدی الهی
français: Divine Comédie
한국어: 신곡
interlingua: Divin Comedia
italiano: Divina Commedia
Kiswahili: Divina Commedia
lumbaart: Divina Cumedia
日本語: 神曲
Piemontèis: Divin-a Comedia
Plattdüütsch: Göttliche Komödie
português: Divina Comédia
română: Divina Comedie
rumantsch: Divina Commedia
sicilianu: Divina Cummedia
Simple English: The Divine Comedy
slovenčina: Božská komédia
slovenščina: Božanska komedija
srpskohrvatski / српскохрватски: Divina Commedia
Tiếng Việt: Thần khúc
Türkçe: İlahi Komedya
Türkmençe: Ylahy komediýa
吴语: 神曲
粵語: 神曲
中文: 神曲