Gagaku

Gagaku-esitys 2008.

Gagaku on japanilaista perinnemusiikkia, jota on esitetty keisarillisessa hovissa useiden vuosisatojen ajan.[1] Se syntyi japanilaisen uskonnollisen musiikin pohjalta, mutta sai paljon vaikutteita korealaisesta ja kiinalaisesta musiikista Nara-kaudella (710794).

Kamakura-kausi oli sotilasvallan aikaa ja gagakua soitettiin ylimystön kodeissa mutta ei niinkään hovissa. Nykyinen tyyli kehitty Edo-kaudella. Nykyisin gagaku-yhtyeessä on kolme puhallinsoitinta, kolme lyömäsoitinta ja yhdestä kolmeen kielisoitinta.

Gagaku-muusikot soittavat monissa hovin tilaisuuksissa kuten virallisilla päivällisillä. 1950-luvun puolivälistä alkaen sitä on esitetty myös laajemmalle yleisölle kaksi kertaa vuodessa järjestettävissä konserteissa, joista toiseen kutsutaan diplomaattikuntaa ja kulttuurivaikuttajia, toiseen valitaan osallistujat hakemusten perusteella. Japanin kansallisteatterissa on olut gagaku-esityksiä melkein joka vuosi.[1]

Gagaku on 1900-luvulta lähtien inspiroinut myös useita länsimaisen taidemusiikin säveltäjiä, kuten Henry Cowellia (Ongaku, 1957), Alan Hovhanessia (useissa teoksissa), Olivier Messiaenia (Sept haïkaï, 1962), Lou Harrisonia (Pacifika Rondo, 1963) ja Benjamin Britteniä (Curlew River, 1964).

  • lähteet

Lähteet

  1. a b Gagaku(Japanese Imperial Court Music) Imperial Houshold Agency
Muilla kielillä
Bahasa Indonesia: Gagaku
Deutsch: Gagaku
English: Gagaku
español: Gagaku
Esperanto: Gagako
euskara: Gagaku
فارسی: گاگاکو
français: Gagaku
hrvatski: Gagaku
italiano: Gagaku
עברית: גאגאקו
Nederlands: Gagaku
日本語: 雅楽
polski: Gagaku
português: Gagaku
română: Gagaku
русский: Гагаку
Simple English: Gagaku
文言: 日本雅樂
中文: 雅乐