Espanjan kieli

Espanjan kieli
  Virallinen kieli   Vähemmistökieli
  Virallinen kieli
  Vähemmistökieli
Oma nimiespañol (castellano)
Muu nimikastilia
Tiedot
AlueAfrikka (Päiväntasaajan Guinea)
Espanja
Etelä-Amerikka (paitsi Brasilia, Guyana, Suriname)
Keski-Amerikka
Virallinen kieli Espanja
 Kolumbia
 Ecuador
 Meksiko
 El Salvador
 Venezuela
 Chile
 Peru
 Guatemala
 Costa Rica
 Filippiinit
 Panama
 Kuuba
 Paraguay
 Bolivia
 Dominikaaninen tasavalta
 Nicaragua
 Argentiina
 Uruguay
 Honduras
 Puerto Rico
 Päiväntasaajan Guinea
Euroopan unionin lippu Euroopan unioni
 Yhdistyneet kansakunnat
Puhujia470 000 000 (äidinkielenään)
Sija2–3
Kirjaimistolatinalainen
KielenhuoltoAsociación de Academias de la Lengua Española [1](Real Academia Española ja 21 muuta alueellista kielenhuoltoviranomaista)
Kielitieteellinen luokitus
Kielikuntaindoeurooppalaiset kielet
Kieliryhmäitaaliset kielet
romaaniset kielet
iberoromaaniset kielet
Kielikoodit
ISO 639-1es
ISO 639-2spa
ISO 639-3spa

Espanjan kieli (español tai castellano) kuuluu romaanisiin kieliin. Se on yksi maailman neljästä puhutuimmasta kielestä kiinan, englannin ja hindin ohella ja lisäksi yksi YK:n kuudesta virallisesta kielestä. Espanjaa puhuu äidinkielenään arviolta noin 470 miljoonaa ihmistä[2][3]. Espanjan lisäksi kieltä puhutaan erityisesti Etelä- ja Keski-Amerikassa sekä Meksikossa. Myös Yhdysvalloissa on merkittävä espanjankielinen vähemmistö. Suomessa oli tilastokeskuksen mukaan vuoden 2018 lopussa 8 099 henkilöä joiden äidinkieleksi on rekisteröity espanja.[4]

Amerikan mantereella puhuttu espanja poikkeaa ääntämiseltään ja sanastoltaan jonkin verran Euroopassa puhutusta, ja Amerikassakin eri maissa käytetään hieman eri sanastoa. Erot eivät kuitenkaan ole niin merkittäviä, etteivät espanjankieliset ihmiset esimerkiksi Espanjasta ja Chilestä ymmärtäisi toisiaan. Lisäksi kaikissa maissa, sekä Euroopassa että Amerikoissa, oikeinkirjoitus ja sanojen taivutus on yhtenäinen, toisin kuin esimerkiksi portugalin tai englannin kielissä. Espanjan sukulaiskieliä ovat muun muassa portugali, katalaani, galego sekä italia ja näiden kielten puhujat pystyvät omaa kieltä puhumalla ymmärtämään toisiaan ainakin jonkin verran, tosin keskinäiseen ymmärrettävyyteen vaikuttaa merkittävästi murre-erot.

Luokittelu

Genealogisen eli kielen alkuperään perustuvan luokittelun mukaan espanjan kieli kuuluu indoeurooppalaiseen kielikuntaan. Siinä espanja kuuluu romaanisten kielten pääryhmään, johon kuuluvat muun muassa ranska ja italia. Espanjan lähimpiä sukukieliä ovat portugali ja katalaani. Ranskaa espanja muistuttaa paljon enemmän kirjoitettuna kuin puhuttuna ja romaanisista kielistä espanjalle kaukaisinta sukua on romania.

Sanajärjestystypologia jakaa kielet sen mukaan, missä järjestyksessä subjekti, objekti ja verbi ovat neutraalissa väitelauseessa. Espanja kuuluu SVO-kieliin, mikä näkyy esimerkiksi lauseessa Mi hijo practica la natación (suom. Poikani harrastaa uintia).

Levinneisyys

Espanja on virallinen kieli seuraavissa valtioissa:

Espanjan kielen nimet

Espanjan levinneisyys. Punaisella merkityillä alueilla kielestä käytetään nimitystä "kastilia", sinisellä "espanja".
Espanjan murrealueet.
Espanjan kielen osaaminen EU-maissa

Espanjan kieli (español) tunnetaan myös nimellä kastilian kieli (castellano). Nimi viittaa Kastilian alueeseen, josta kieli on alun perin lähtöisin. Se, kumpaa nimeä kielestä käytetään, riippuu muun muassa asiayhteydestä, puhujasta ja paikallisista tottumuksista. Espanjalaiset käyttävät kastilia-nimeä erityisesti silloin, kun kieli rinnastetaan muihin Espanjan alueella puhuttaviin kieliin, joita ovat muun muassa katalaani, galego ja baski. Sen sijaan verrattaessa kieltä muiden maiden kansalliskieliin (esimerkiksi englantiin, ranskaan tai suomeen) on tavallisempaa nimittää sitä espanjaksi. Alueellisten kielten puhujat käyttävät kuitenkin lähes aina maan valtakielestä kastilia-nimeä (katalaaniksi castellà, galegoksi castelán, baskiksi gaztelania).

Latinalaisessa Amerikassa käytäntö vaihtelee maasta toiseen. Castellano on yleisempi nimitys kielelle muun muassa Argentiinassa, Perussa, Boliviassa ja Venezuelassa, kun taas español on yleisempi Meksikossa ja Kolumbiassa. Chilessä molempia nimiä käytetään paljon, tiedotusvälineissä esimerkiksi puhutaan espanjan kielestä ja kouluissa opetetaan kastiliaa.

Kirjaimet ja äänteet

Espanjan kieli on varsin foneettinen, eli ääntämisen ja kirjoittamisen välillä on melko yksikäsitteinen suhde.

Kirjoitukseen käytetään latinalaisia kirjaimia. Aakkoset ovat:[5]

a, b, c, d, e, f, g, h, i, j, k, l, m, n, ñ, o, p, q, r, s, t, u, v, w, x, y, z

Digrafeja ch ja ll pidettiin aiemmin omina aakkosinaan, mutta ne poistettiin aakkostosta Real Academia Españolan ja Asociación de Academias de la Lengua Españolan Ortografía de la lengua española -oikeinkirjoitusoppaan vuoden 2010 painoksessa.[5]

Espanjan oikeinkirjoituksen erikoisuus on, että kysymys- ja huutomerkit kirjoitetaan myös lauseen alkuun, mutta ylösalaisin.[6]

Vokaalit

Vokaalit ääntyvät suunnilleen samoin kuin suomen kielessä.

a, o ja e ovat vahvoja vokaaleja ja i ja u heikkoja. Vahva ja heikko vokaali tai kaksi heikkoa vokaalia muodostavat diftongin, ts. kuuluvat samaan tavuun. Jos vokaaliyhtymässä on painomerkki, ne kuuluvat eri tavuihin:

Ma-rí-a

Kirjainyhdistelmissä gue, gui, que ja qui "u" ei äänny. Jos se äännetään, se kirjoitetaan treemalla:

pingüino, nicaragüense

Konsonantit

Espanjankielinen varoituskyltti Kaliforniassa.
  • b ja v äännetään samalla tavoin: [b] sanan alussa ja m:n ja n:n jälkeen. Muutoin heikkona [β]:nä (lähes sama kuin suomen v). Bilbao [bilˈβao], Córdoba [ˈkorðoβa], Habana [aˈβana]
  • c äännetään kuten suomen [k] konsonanttien sekä vokaalien a, o ja u edellä. e:n ja i:n edellä [θ] (kuten englannin thing). Latinalaisessa Amerikassa ja Andalusiassa c ääntyy tällöin kuitenkin [s] (ceceo). Cuba [ˈkuβa], Ceuta [ˈθeuta]. Digrafi ch vastaa suomen /tš/:ää ([ʧ]). Chile [ˈʧile]
  • d sanan alussa tauon jälkeen ja l:n ja n:n jälkeen [d], muutoin heikko [ð]. Sanan lopussa usein lähes äänetön. Salvador [salβaˈðor]
  • f kuten suomen [f].
  • g kuten suomen [g] sanan alussa tauon jälkeen ja n:n jälkeen. Muutoin heikko [ɣ]. e:n ja i:n edellä voimakas [x] (ach-äänne, saksan achtung). Yhdistelmissä gue ja gui u ei äänny (vrt. q). Granada [graˈnaða], Guernica [gerˈnika], Zaragoza [θaɾaˈɣoθa], Gerona [xeˈɾona]
  • h yleisesti ei äänny. Sananalkuinen hu+vokaali vastaa englannin w-äännettä (huevo (kananmuna) [ˈweβo]).
  • j [x] (voimakas ach-äänne), kuten g e:n ja i:n edellä. Jaén [xaˈen]
  • k kuten suomen [k], esiintyy vain lainasanoissa kuten kilo.
  • l kuten suomen [l]. Lima [ˈlima]. Esiintyy myös digrafissa ll, joka oli alun perin liudentunut l, [ʎ]. Lleida [ˈʎeiða]. Ääntyy nykyään tällä tavoin lähinnä Pohjois-Espanjassa. Amerikassa ja suuressa osassa Espanjaa [ʝ] (yeísmo), osassa espanjankielistä Amerikkaa (muun muassa Argentiinassa) soinnillinen ž:n tapainen suhuäänne [ʒ].
  • m kuten suomen [m]. Madrid [maðˈri(ð)]
  • n kuten suomen [n]. n muuttuu kuitenkin m:ksi b:n, v:n ja p:n edellä. Navarra [naˈβara]
  • ñ liudentunut n [ɲ], kuten savon murteen 'mänj'. Cataluña [kataˈluɲa]
  • p kuten suomessa Pérez [ˈpeɾeθ]
  • q [k], esiintyy vain kirjainyhdistelmissä que ja qui, joissa u ei äänny Quito [ˈkito].
  • r voimakas [r] (vrt. suomen perrkele) sanan alussa, l:n ja n:n jäljessä ja silloin kun on kirjoitettu 'rr'. Muutoin heikko yksitäryinen [ɾ]. Roma [ˈroma]
  • s kuten suomen [s]. S:n ääntäminen c:n tapaan [θ]:na eräissä murteissa tunnetaan nimellä ceceo. Salamanca [salaˈmaŋka]
  • t kuten suomen [t]. Toledo [toˈleðo]
  • v ääntyy samoin kuin b. Valencia [baˈlenθia]. Kahden vokaalin välissä ääntyy frikatiivina [β] Cava ['kaβa].
  • w esiintyy vain lainasanoissa (esim. wagon [vaunu]). Ääntyy [v].
  • x vokaalien välissä [ks], konsonantin edellä joko [ks] tai [s]. Keskiaikaisessa espanjassa kirjain merkitsi suhu-s:ää ([ʃ]), josta kehittyi 1600-luvulla voimakas h ([x]). Tästä ovat jäänteenä nykyäänkin esimerkiksi erisnimet México, Texas ja Oaxaca, joissa lausutaan oikeinkirjoituksen vastaisesti [x]: [ˈmexiko], [ˈtexas] ja [oaˈxaka].[7][8]
  • y hieman voimakkaampi suomen [j] (Espanjassa ja suuressa osassa Amerikkaa; kuitenkin soinnillinen suhuäänne samoilla alueilla kuin ll) mutta sana 'y' (ja) ääntyy [i] kahden konsonantin välissä. Vizcaya [biθˈkaja].
  • z kuten c e:n ja i:n edellä [θ]. Zaragoza [θaɾaˈɣoθa]. Ääntyy Latinalaisessa Amerikassa s.

Espanjan äänteistä suomen kielelle vieraita ovat ch, [θ], [ð], [ɣ], [x], [ʎ], [ɲ] sekä myös molemmat r-äänteet, joiden väliin suomalainen r asettuu. Vastoin tunnettua legendaa c:n ja z:n ääntäminen välivokaalin edellä [θ]:na ei ole peräisin s-vikaiselta kuninkaalta, vaan luonnollisen rahvaanlatinan frikatiiviääntämyksen kehityksen tulos; keskiajan iberoromaanisessa kantakielessä oli kuusi frikatiiviäännettä, joista kolme (f, x ja θ) on säilynyt nykypäivään. Affrikaattoja on yksi, ʧ, ja sibilantteja yksi, s. Rahvaanlatinassa vaikuttaneen betasismin tuloksena b ja v ääntyvät espanjassa samalla tavalla.

S ei espanjan ja portugalin kielissä voi aloittaa sanaa eikä tavua, jos sitä seuraa konsonantti. Tällöin sen eteen asetetaan E: Estocolmo (Tukholma)., ei Stocolmo.

Paino on viimeistä edellisellä tavulla, jos sana päättyy vokaaliin, n:ään tai s:ään. Muihin konsonantteihin päättyvällä sanalla paino on viimeisellä tavulla. Huomaa myös, että 'y' lasketaan konsonantteihin ja vahvat vokaalit a, e ja o eivät muodosta diftongia ja kuuluvat eri tavuihin. Jos sanapaino ei noudata näitä sääntöjä, se merkitään oikeinkirjoituksessa painomerkillä.

Intonaatio on nouseva sellaisessa kysymyslauseessa, jossa ei ole kysymyssanaa. Muulloin lausemelodia on laskeva.

Kielioppi

Verbi 'correr', 'juosta' taivutettuna kolmessa persoonassa yksikössä ja monikossa ja yksinkertaisessa perfektissä, preesensissä ja futuurissa (aikamuodot vasemmalta oikealle)

Adjektiivit

Useimmat espanjan adjektiivit taipuvat pääsanansa mukaan suvussa ja luvussa. Adjektiivin paikka on tavallisesti pääsanansa jäljessä. Tietyt adjektiivit vaihtavat merkitystä sen mukaan, sijoitetaanko ne pääsanansa edelle vai jälkeen. Jos adjektiivi on pääsanansa edellä, se voi myös kertoa pääsanastaan jotakin kontekstiin liittyvää olennaista, korostettua tietoa. Adjektiivin komparatiivi muodostetaan adjektiivia ennen tulevalla 'más'-sanalla ja superlatiivi määräisellä artikkelilla ja 'más'-sanalla. Samaten voidaan muodostaa vähentävä komparatiivi 'menos'-sanalla.

Suurin osa espanjan adjektiiveista on o- (maskuliini) tai a- (feminiini) päätteisiä. Tällöin ne yleensä taipuvat pääsanansa mukaan suvussa ja luvussa, esimerkiksi un/el gato amarillo (keltainen uroskissa) ja una/la gata amarilla (keltainen naaraskissa). Poikkeuksiakin on, kuten violeta (violetti), naranja (oranssi) ja rosa (vaaleanpunainen), jotka eivät taivu. Useimmat adjektiivit taipuvat myös sanojan mukaan, esimerkiksi lause olen sairas on naisen sanomana estoy enferma ja miehen sanomana estoy enfermo.

E- ja konsonanttipäätteiset adjektiivit eivät yleensä taivu suvussa ja monikossa ne päättyvät -es. Tällaisia adjektiiveja ovat esimerkiksi vihreä (verde, verdes), harmaa (gris, grises), ruskea (marrón, marrónes), helppo (fácil, fáciles) ja vaikea (difícil, difíciles). Joistakin konsonanttipäätteisistä adjektiiveista on tosin olemassa feminiinimuoto, joka saadaan lisäämällä adjektiivin loppuun a (esim. espanjalainen = español, españoles, española, españolas). Jos adjektiivi päättyy z-kirjaimeen, monikossa z vaihtuu c-kirjaimeksi (esim. onnellinen = feliz, felices).

Adjektiivia voidaan korostaa absoluuttisella superlatiivilla, joka on mahdollista muodostaa kolmella eri tavalla: adverbilla 'muy': muy bueno, 'oikein hyvä'; päätteillä '-ísimo' ja '-ísima' (tai harvoissa poikkeustapauksissa -érrimo/-érrima): guapa → guapísima, 'oikein nätti'; sekä etuliitteillä kuten 'super-', 'ultra-' tai 'requete-': frío → superfrío, 'oikein kylmä'.

Adjektiivista muodostetun adverbin pääte on -mente: normal → normalmente, 'normaalisti'.

Substantiivit

Substantiiveilla on kaksi sukua, feminiini ja maskuliini. Näitä vastaavat artikkelit una ja un epämääräisessä ja la ja el määräisessä muodossa. Substantiivin monikon tunnus on -s, konsonantin ja painollisen a-, i- tai u-vokaalin jälkeen -es. Määräisen artikkelin monikkomuodot ovat las ja los. Substantiiveilla on yksi sijamuoto: nominatiivi; muut sijamuodot ilmaistaan prepositioin ja artikkelein.

Pääsääntö on, että kaikki -a, -ción ja -dad-päätteiset sanat ovat feminiinisukuisia ja o-päätteiset maskuliinisukuisia. On kuitenkin tärkeitä poikkeuksia, kuten kreikkalaisperäiset -ma-loppuiset sanat, jotka ovat maskuliineja: el programa, el problema, el tema. On myös harvoja poikkeuksia, joissa o-päätteinen sana on feminiini: la mano, la radio, la foto, la moto. Nämä sanat ovat pääasiassa lyhentymiä feminiinisukuisista sanoista (radiodifusión, fotografía, motocicleta).

Joihinkin substantiiveihin, jotka sekä alkavat että päättyvät a-kirjaimella, käytetään yksikössä foneettisista syistä maskuliinista el-artikkelia, vaikka sanat sinänsä ovat feminiinisiä. Tällaisia ovat esimerkiksi el agua (vesi) ja el alma (sielu). Tällaisia sanoja koskeva adjektiivi tulee kuitenkin feminiinisenä, esim. kylmä vesi = el agua fría. Samoin monikossa käytetään feminiinistä artikkelia (vedet = las aguas).[9]

Verbit

Espanjan kielen verbit taipuvat kuudessa persoonassa. Verbeillä on kaksi päämodusta eli tapaluokkaa, indikatiivi (indicativo) ja subjunktiivi (subjuntivo). Useimmissa kieliopeissa konditionaali (condicional) sisällytetään indikatiiviin, kun taas jotkut pitävät sitä erillisenä tapaluokkana. Näiden lisäksi erilliseksi modukseksi on katsottava imperatiivi (imperativo) eli käskymuoto, jolla tosin on omat muodot vain toisissa persoonissa (muissa persoonissa ja kaikissa kielteisissä käskylauseissa käytetään subjunktiivimuotoja).

Indikatiivissa espanjan verbit taipuvat kahdeksassa aikamuodossa, jotka ovat:

  1. preesens (presente)
  2. imperfekti (pretérito imperfecto)
  3. yksinkertainen perfekti (preteriti) (pretérito indefinido)
  4. yhdistetty perfekti (pretérito perfecto compuesto)
  5. pluskvamperfekti (pretérito pluscuamperfecto)
  6. 2. pluskvamperfekti (pretérito anterior)
  7. futuuri (futuro)
  8. yhdistetty futuuri (futuro compuesto)

Subjunktiivilla on neljä aikamuotoa: preesens (presente de subjuntivo), imperfekti (pretérito imperfecto de subjuntivo), perfekti (pretéríto perfecto de subjuntivo) ja pluskvamperfekti (pretérito pluscuamperfecto de subjuntivo). Arkaistinen subjunktiivin futuuri (futuro de subjuntivo) esiintyy nykyisin vain lakikielessä ja eräissä vakiintuneissa fraaseissa.

Erikoisuutena espanjassa on kolme olla-verbiä:

  • Ser on lähimpänä tavallista olla -verbiä ja sitä käytetään pysyvään olemiseen viittaamisessa
  • Estar viittaa tilapäiseen olemiseen
  • Haber -verbiä käytetään liittoaikamuotojen taipuvana verbinä sekä objektista itsenäisenä verbinä (vastaavalla tavalla kuin Englannin kielessä "there is [something]", "there are [something]"). Haber -verbin yksikön kolmannella persoonalla on kaksi muoto (ha, hay) riippuen siitä, käytetäänkö sitä liittoaikamuodossa vai objektista itsenäisenä olla-verbinä.

Esimerkkilauseita

  • Mi hijo practica la natación. = Poikani harrastaa uintia.
  • Cada palacio tiene como núcleo un patio, con una vistosa fuente en el centro. = Jokaisen palatsin keskuksena on sisäpiha, jossa keskellä näyttävä suihkulähde.
  • Volví a casa e hice mi maleta y luego fui al aeropuerto y subí al avión. = Palasin kotiin ja pakkasin laukkuni ja sitten menin lentokentälle ja nousin koneeseen.
  • Hay demasiada sal en el pescado. = Kalassa on liikaa suolaa.

Kirjallisuus

Espanjalaisia kirjailijoita

Espanjankielinen kirja vuodelta 1791.

Latinalaisen Amerikan kirjailijoita

Lähteet

  1. asale.org Asociación de Academias de la Lengua Española. Viitattu 3.3.2012.
  2. Spanish Ethnologue. Viitattu 4.2.2019. (englanniksi)
  3. Most Widely Spoken Languages (Kooste 1995–1999 tutkimuksista) 17.1.2017. Saint Ignatius High School. Viitattu 4.2.2019.
  4. Väestö 31.12. muuttujina Maakunta, Kieli, Ikä, Sukupuoli, Vuosi ja Tiedot Tilastokeskuksen PX-Web tietokannat. Viitattu 4.2.2019.
  5. a b Principales novedades de la última edición de la Ortografía de la lengua española (2010) Real Academia Española. Viitattu 22.8.2012. (espanjaksi)
  6. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/06/14/sanastoa-ja-fraaseja-64
  7. x Real Academia Española. Viitattu 4.2.2019. (espanjaksi)
  8. Diccionario panhispánico de dudas www.rae.es. Viitattu 4.2.2019. (espanjaksi)
  9. Gerald Erichsen: Why ‘El Agua’ Is Correct and Not ‘La Agua’ ThoughtCo. Viitattu 16.1.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Wikipedia
Espanjankielinen Wikipedia, vapaa tietosanakirja
Wikisanakirja
Wikisanakirjassa on tähän liittyvä sananselitys: Wikisanakirja:Espanjan kielen sanalista.
Muilla kielillä
адыгабзэ: Испаныбзэ
Адыгэбзэ: Эспаныбзэ
Afrikaans: Spaans
Akan: Spanish
Alemannisch: Spanische Sprache
አማርኛ: እስፓንኛ
armãneashti: Limba ispańolâ
arpetan: Castilyan
Avañe'ẽ: Karaiñe'ẽ
Aymar aru: Kastilla aru
azərbaycanca: İspan dili
Bahasa Indonesia: Bahasa Spanyol
Bahasa Melayu: Bahasa Sepanyol
bamanankan: Espankan
Bân-lâm-gú: Se-pan-gâ-gí
башҡортса: Испан теле
беларуская: Іспанская мова
беларуская (тарашкевіца)‎: Гішпанская мова
भोजपुरी: स्पेनिश भाषा
Bikol Central: Tataramon na Espanyol
བོད་ཡིག: སེ་པན་སྐད།
bosanski: Španski jezik
brezhoneg: Spagnoleg
ᨅᨔ ᨕᨘᨁᨗ: ᨅᨔ ᨔᨄᨎᨚᨒ
български: Испански език
català: Castellà
Cebuano: Kinatsila
Чӑвашла: Испан чĕлхи
čeština: Španělština
Chamoru: Españót
Chavacano de Zamboanga: Lengua Español
Chi-Chewa: Chispanezi
chiShona: ChiSpanish
Cymraeg: Sbaeneg
davvisámegiella: Spánskkagiella
Deitsch: Schpaanisch
ދިވެހިބަސް: އިސްޕެނިޝް
Diné bizaad: Naakaii bizaad
dolnoserbski: Špańšćina
Dorerin Naoero: Dorerin Pain
emiliàn e rumagnòl: Spagnôl
español: Idioma español
Esperanto: Hispana lingvo
estremeñu: Luenga castellana
euskara: Gaztelania
eʋegbe: Spangbe
Fiji Hindi: Spanish bhasa
føroyskt: Spanskt mál
français: Espagnol
Frysk: Spaansk
Gaeilge: An Spáinnis
Gaelg: Spaainish
Gagana Samoa: Fa'asipaniolo
Gagauz: İspan dili
Gàidhlig: Spàinntis
ГӀалгӀай: ХIиспаной мотт
贛語: 西班牙語
ગુજરાતી: સ્પેનિશ ભાષા
客家語/Hak-kâ-ngî: Sî-pân-ngà-ngî
한국어: 스페인어
հայերեն: Իսպաներեն
hornjoserbsce: Španišćina
বিষ্ণুপ্রিয়া মণিপুরী: স্প্যানিশ ঠার
interlingua: Lingua espaniol
Interlingue: Hispan
ᐃᓄᒃᑎᑐᑦ/inuktitut: ᓯᐸᐃᓂᑎᑐᑦ
isiXhosa: IsiSpain
isiZulu: IsiSpeyini
íslenska: Spænska
italiano: Lingua spagnola
עברית: ספרדית
kalaallisut: Spanskisut
Kapampangan: Espanyol (amanu)
къарачай-малкъар: Испан тил
ქართული: ესპანური ენა
kaszëbsczi: Szpańsczi jãzëk
қазақша: Испан тілі
kernowek: Spaynek
Kinyarwanda: Icyesipanyole
Кыргызча: Испан тили
кырык мары: Испани йӹлмӹ
Kiswahili: Kihispania
Kongo: Kispanya
Kreyòl ayisyen: Lang panyòl
kriyòl gwiyannen: Èspangnòl
лакку: Спанс маз
لۊری شومالی: زڤون اْسپانیایی
latviešu: Spāņu valoda
Lëtzebuergesch: Spuenesch
лезги: Испан чIал
lietuvių: Ispanų kalba
Limburgs: Castiliaans
lingála: Lispanyoli
Lingua Franca Nova: Espaniol (lingua)
Livvinkarjala: Ispanien kieli
la .lojban.: sanbau
македонски: Шпански јазик
Māori: Reo Pāniora
მარგალური: ესპანური ნინა
مازِرونی: ایسپانیولی
Minangkabau: Bahaso Spanyol
Mìng-dĕ̤ng-ngṳ̄: Să̤-băng-ngà-ngṳ̄
монгол: Испани хэл
မြန်မာဘာသာ: စပိန်ဘာသာစကား
Nāhuatl: Caxtillahtolli
Nederlands: Spaans
Nedersaksies: Spaans
नेपाल भाषा: स्पेनी भाषा
日本語: スペイン語
Napulitano: Lengua spagnuola
Nordfriisk: Spoonsk spriak
Norfuk / Pitkern: Spanish
norsk: Spansk
norsk nynorsk: Spansk
Nouormand: Espangnô
Novial: Spanum
occitan: Espanhòu
олык марий: Испан йылме
oʻzbekcha/ўзбекча: Ispan tili
Pangasinan: Salitan Espanyol
پنجابی: ہسپانوی
Papiamentu: Spaño
Patois: Panish
Перем Коми: Эспаннёл кыв
ភាសាខ្មែរ: ភាសាអេស្ប៉ាញ
Picard: Éspaingnol
Piemontèis: Lenga spagneula
Plattdüütsch: Spaansche Spraak
português: Língua castelhana
Qaraqalpaqsha: İspan tili
qırımtatarca: İspan tili
reo tahiti: Reo Paniora
Ripoarisch: Schpanische Sproch
română: Limba spaniolă
rumantsch: Lingua spagnola
Runa Simi: Kastilla simi
русиньскый: Шпанєльскый язык
саха тыла: Испаан тыла
संस्कृतम्: स्पैनिश भाषा
Sängö: Espanyöl
Seeltersk: Spoanske Sproake
Sesotho: Sespain
Sesotho sa Leboa: Sespan
Setswana: Sespan
sicilianu: Lingua spagnola
Simple English: Spanish language
SiSwati: Sipanishi
slovenčina: Španielčina
slovenščina: Španščina
словѣньскъ / ⰔⰎⰑⰂⰡⰐⰠⰔⰍⰟ: Їспанїискъ ѩꙁꙑкъ
Soomaaliga: Af-Isbaanish
Sranantongo: Spanyorotongo
српски / srpski: Шпански језик
srpskohrvatski / српскохрватски: Španski jezik
svenska: Spanska
tarandíne: Lènga spagnole
татарча/tatarça: Испан теле
Tiếng Việt: Tiếng Tây Ban Nha
ትግርኛ: ስፓኒሽ
Tok Pisin: Tok Spen
Tshivenda: Spanish
Türkçe: İspanyolca
Türkmençe: Ispan dili
Twi: Spanish
тыва дыл: Испан дыл
удмурт: Испан кыл
українська: Іспанська мова
ئۇيغۇرچە / Uyghurche: ئىسپان تىلى
Vahcuengh: Vah Sihbanhyaz
vepsän kel’: Ispanijan kel'
Volapük: Spanyänapük
文言: 西班牙語
West-Vlams: Spoans
Winaray: Kinatsila
Wolof: Wu-ispaañ
吴语: 西班牙语
Xitsonga: Xipaniya
ייִדיש: שפאניש
Yorùbá: Èdè Spéìn
粵語: 西班牙文
Zazaki: İspanyolki
Zeêuws: Spaons
žemaitėška: Ispanu kalba
中文: 西班牙语