Elisabet Pyhä

Unkarin Pyhä Elisabet

Elisabet Pyhä eli Elisabet Thüringeniläinen ( lat. Sancta Elisabeth Regina, saks. Heilige Elisabeth von Thüringen, unk. Árpád-házi Szent Erzsébet ( 7. heinäkuuta 120717. marraskuuta 1231 [1] oli unkarilainen prinsessa, Unkarin kuningas Andreas II:n tytär ja Thüringenin maakreivi Ludvig IV:n puoliso [2] [3] Elisabet solmi avio­liiton 14-vuotiaana ja jäi leskeksi 20-vuotiaana. Avio­miehensä kuoleman jälkeen hän luovutti lapsensa toisten huostaan ja saatuaan myötäjäisensä takaisin hän käytti rahat rakennuttaen sairaalan, jossa hän itse hoiti sairaita. Hänestä tuli kristil­lisen lähimmäisenrakkauden symboli, ja hänen kuoltuaan 24-vuotiaana hänet kanoni­soi­tiin lyhyen ajan kuluttua pyhimykseksi.

Nuoruus ja avioliitto

Elisabet oli Unkarin kuningas Andreas II:n ja Gertrud Meranialaisen tytär. Hänen äitinsä sisar oli Pyhä Hedvig Sleesialainen, Sleesian herttuan Henrik I:n puoliso. [1] Hänen esi­vanhem­piinsa kuului monia huomattavia eurooppa­laisia hallitsi­joita kuten Kiovan Venäjän hallitsija Vladimir Suuri. Perimä­tiedon mukaan Elisabet syntyi Sárospatakin linnassa Unkarissa 7. heinäkuuta 1207. [4] [5] [6] Toisten tietojen mukaan hän olisi syntynyt Pozsonyssä, nykyisessä Bratislavassa, jossa hän asui Posoniumin linnassa neli­vuotiaaksi saakka.

Unkarissa kirkollisessa virassa toimineen fransiskaanimunkki Osvaldus de Lasson vuonna 1497 painattama vala on varhaisin tunnettu lähde, jossa Sárospatak mainitaan Elisabetin syntymä­paikkana, mahdollisesti paikallisen perimä­tiedon nojalla. Tiedon luotetta­vuutta voidaan kuitenkin epäillä, sillä Osvaldus sijoitti myös jäljempänä mainitun ruusujen ihmeen Elisabetin lapsuuteen Saróspatakiin, ja hänen mukaansa Elisabet olisi muuttanut pois Unkarista jo viisi­vuotiaana. [7]

Elisabet vietiin Thüringenin hallitsijan hoviin keski-Saksaan, jossa hänet kihlattiin Ludvigille, maakreivin pojalle, joka myöhemmin loi poliittisia siteitä hallitsija­sukujen välille. Thüringenin hovissa Elisabet tutustui paikalli­seen kieleen ja kulttuuriin.

Pyhä Elisabet pesee sairasta
, osa Košicen Pyhän Elisabetin katedraalin alttaritaulua 1400-luvulta

Vuonna 1221 Elisabet solmi 14-vuotiaana avioliiton prinssi Ludvigin kanssa, joka samana vuonna kruunattiin maakreiviksi nimellä Ludvig IV, ja avioliitto oli ilmeisesti onnellinen. Avioliiton aikanakin hän teki laupeuden­töitä muun muassa kehräämällä villaa köyhien vaatetta­miseksi. Vuonna 1223 hoviin saapuivat fransiskaani­munkit, ja tällöin teini-ikäinen Elisabet ei ainoastaan tutus­tunut Franciscus Assisi­laisen ihanteen vaan alkoi myös elää niiden mukaan. [8] Ludvig ei pahastunut vaimonsa laupeudenharjoituksista, sillä hän uskoi, että hänen varalli­suutensa jakaminen köyhille tuottaisi ian­kaikkisen palkinnon. Thúringenissä Ludvigiakin kunnioitetaan pyhimyksenä, vaikka kirkko ei ole häntä koskaan kanonisoinut.

Samoihin aikoihin katolinen pappi, myöhemmin inkvi­siittori Konrad Marburgilainen tuli Elisabetin rippi-isäksi ja sai tähän huomattavan vaikutus­vallan. Keväällä 1226, kun Thüringeniä koettelivat tulvat, nälänhätä ja kulku­taudit, Ludvig keisari Fredrik II:n järkky­mättö­mänä kannatta­jana edusti keisaria keisari­kunnan valtio­päivillä Cremonassa. Sillä aikaa Elisabet johti maa­kreivi­kunnan hallintoa ja jakoi almuja kaikkialla sen aluella, ja tällöin hän luovutti jopa hovi­asunsa ja korunsa. Hän rakennutti 28 vuodetta sisältä­neen sairaalan Wartburgin linnan läheisyyteen ja vieraili siellä päivittäin hoitamassa potilaita.

Elisabetin elämä muuttui peruutta­matto­masti 11. syyskuuta 1227, kun Ludvig kuoli kuumeeseen Otrantossa, Italiassa, lähdettyään kuudennelle ristiretkelle. Kuultuaan uutisen avio­miehensä kuolemasta Elisabetin kerrotaan sanoneen: ”Hän on kuollut. Hän on kuollut. Se on minulle ikään kuin koko maailma olisi kuollut tänään.” [9] Ludvigin ruumis tuotiin Elisabetille vuonna 1228 ja haudattiin Reinhardsbrunnin luostari­kirkkoon.

Muilla kielillä
Bahasa Indonesia: Erzsébet dari Hongaria
brezhoneg: Elesbed Hungaria
Lëtzebuergesch: Elisabeth vun Thüringen
slovenščina: Elizabeta Ogrska