Efesoksen kirkolliskokous

Ekumeeniset kirkolliskokoukset
  1. Nikean ensimmäinen kirkolliskokous
  2. Konstantinopolin ensimmäinen kirkolliskokous
  3. Efesoksen kirkolliskokous
  4. Khalkedonin kirkolliskokous
  5. Konstantinopolin toinen kirkolliskokous
  6. Konstantinopolin kolmas kirkolliskokous
  7. Nikean toinen kirkolliskokous
  8. Konstantinopolin neljäs kirkolliskokous
  9. 1. Lateraanikonsiili
  10. 2. Lateraanikonsiili
  11. 3. Lateraanikonsiili
  12. 4. Lateraanikonsiili
  13. Lyonin ensimmäinen kirkolliskokous
  14. Lyonin toinen kirkolliskokous
  15. Viennen kirkolliskokous
  16. Konstanzin kirkolliskokous
  17. Firenzen kirkolliskokous
  18. 5. Lateraanikonsiili
  19. Trenton kirkolliskokous
  20. Vatikaanin ensimmäinen kirkolliskokous
  21. Vatikaanin toinen kirkolliskokous

Efesoksen kirkolliskokous pidettiin Efesoksessa, nykyisen Turkin alueella vuonna 431. Kyseessä oli kolmas ekumeeninen kirkolliskokous eli yleinen, koko "yhdeksi, pyhäksi, yhteiseksi ja apostoliseksi" tunnustetun seurakunnan piispojen kirkolliskokous.

Kyrillos Aleksandrialainen

Kirkolliskokouksen kutsui koolle Rooman keisari Theodosius II. Puheenjohtajana oli Kyrillos Aleksandrialainen. Koolla oli lähes 200 kirkkoisää, lähinnä itäisiltä alueilta. Rooman piispan eli paavi Celestinus I:n edustajina oli kolme legaattia.

Kokouksen tarkoitus oli käsitellä kristologista eli Kristuksen olemusta käsittelevää kiistaa, jonka nestorialaiset olivat saaneet aikaan. Konstantinopolin arkkipiispa Nestorios väitti, että Kristuksessa oli kaksi persoonaa, jumalallinen ja inhimillinen.[1] Katolinen (=yleinen) kirkko piti kiinni Nikean kirkolliskokouksen vuoden 325 kannasta, jonka mukaan Kristus ja Isä Jumala ovat samaa olemusta (kreik. homoousios), ja Efesoksen kirkollis­kokous tuomitsi nestoriolaisuuden harhaoppisena. Kokous vahvisti, että Kristuksella on kaksi luontoa (Jumala ja ihminen) yhdessä persoonassa.

Päätöksestä seurasi samalla, että Neitsyt Maria oli Jumalansynnyttäjä, mitä nimitystä Nestorios ei ollut hyväksynyt.[1]. Marian kunnioitus lisääntyi ja hänet tunnustettiin Efesoksessa Jumalan äidiksi. Marialta sai pyytää esirukouksia ja hänelle sai omistaa kirkkoja, mutta näin oli ollut jo ennen kokousta. Itä-Suomen yliopiston professori Serafim Seppälän sanoin:

»Läntisessä tietokirjallisuudessa Efesoksen kirkolliskokous on usein esitetty "marianpalvonnan alkuna". Tällaisia näkemyksiä esiintyy sitkeästi vielä nykyaikanakin, ja ne kertovat melkoisen ylimielisestä asennoitumisesta varhaiskristilliseen kirjallisuuteen. On ilmeistä, että asiasta kirjoittaneet eivät ole tunteneet varhaisten kirkkoisien ajatuksia parhaalla mahdollisella tavalla. Tätä kautta protestanttiset poleemiset asenteet elävät tietyiltä osin edelleen myös tietokirjallisuudessa. Efesoksen kirkolliskokous kyllä poisti lopullisesti mahdolliset esteet Herran äidin kunnioittamisen tieltä ja vahvisti ilmiön ortodoksisuuden, mutta sille ei luotu mitään uusia perusteita eikä edes uusia muotoja.»

[2]

Itäisissä sääntökokoelmissa on tälle kirkolliskokoukselle merkitty kahdeksan kanonia eli sääntöä ja yhdeksäntenä kirkolliskokouksen lähetyskirje Pamfylian paikalliselle kirkolliskokoukselle.

Rooman paavi Leo I esitti luultavasti Efesoksessa opin apostoli Pietarin ja hänen seuraajiensa, paavien, mystisestä yhteydestä.lähde?

Efesoksen kirkolliskokous paljasti jälleen kerran patriarkaattien välisen kilpailun sekä Aleksandrian ja Antiokian koulukuntien erot.

Muilla kielillä
العربية: مجمع أفسس
Bahasa Indonesia: Konsili Efesus
čeština: Efezský koncil
hrvatski: Efeški sabor
Kiswahili: Mtaguso wa Efeso
latviešu: Efesas koncils
norsk nynorsk: Konsilet i Efesos
slovenčina: Efezský koncil
slovenščina: Prvi efeški koncil
srpskohrvatski / српскохрватски: Prvi efeški sabor
Tiếng Việt: Công đồng Ephesus
українська: Ефеський собор