Deskriptiivinen etiikka

Deskriptiivinen etiikka eli kuvaileva etiikka on yksi etiikan osa-alueista, joka kuvailee moraalisia instituutioita ja moraaliteorioita sekä arvioi niiden sisäistä perusteltavuutta. Deskriptiivinen etiikka ei pyri tarjoamaan eettisiä ratkaisuja kuten normatiivinen etiikka, vaan välineitä eettisiin ratkaisuihin. Deskriptiivisessä etiikassa tavoitellaan neutraaliutta. Metaetiikka ja deskriptiivinen etiikka ovat käsitteellisesti lähellä toisiaan. On kiistanalaista, voidaanko moraalifilosofiassa normatiivista ja deskriptiivistä etiikkaa erottaa kokonaan toisistaan, koska pelkkään asioiden kuvaukseenkin voidaan katsoa kuuluvan normatiivisia elementtejä.[1]

Deskriptiivinen etiikka voidaan jakaa moraalin tieteelliseen tutkimukseen sekä käsitteelliseen tutkimukseen. Deskriptiivinen tieteellinen tutkimus keskittyy usein moraalikäyttäytymisen kuvailuun ja selittämiseen, kun taas käsitteellinen tutkimus kattaa moraalifilosofian etiikan perimmäisten käsitteiden kuten esimerkiksi hyveen, hyvän, pahan tai oikeudenmukaisuuden erittelyn.[2]