Delfoin oraakkeli

Delfoin oraakkelina toimiva Themis sekä Aigeus Delfoin Apollonin temppelissä. Kolmijalalla istuva Themis on kuvattu tyypillisessä ennuspapitar Pythian asennossa. Kuvitusta attikalaisessa punakuviotekniikalla tehdyssä kyliksissä. Kodros-maalari, noin 440–430 eaa.

Delfoin oraakkeli ( m.kreik. τὸ ἐν Δελφοῖς μαντεῖον, to en Delfois manteion) oli antiikin aikana Delfoissa Kreikassa toiminut oraakkeli eli ennustusinstituutio. Se oli koko antiikin maailman tunnetuin ja merkittävin oraakkeli ja merkittävimpiä panhelleenisiä eli yleiskreikkalaisia kultteja. Oraakkeli toimi Delfoin Apollon-jumalan pyhäkköalueella sijainneessa Apollonin temppelissä. [1] [2]

Delfoissa ”oraakkelilla” voidaan viitata joko yleisesti koko oraakkeli-instituutioon ennuslauseet muotoilleine pappeineen; ennuspapitar Pythiaan, joka istui kolmijalalla temppelissä ja lausui hurmostilassa vastaukset hänelle esitettyihin kysymyksiin; tai Apollon-jumalaan itseensä, jota pidettiin näiden ennustusten jumalallisena alkuperänä. Oraakkeli toimi noin tuhannen vuoden ajan ja sillä oli suuri merkitys kreikkalaisten kaupunkivaltioiden väliseen diplomatiaan ja sotiin erityisesti 700–500-luvuilla eaa.

Delfoin oraakkelia ja Pythiaa ei tule sekoittaa Delfoin sibyllaan, joka oli pyhäkköalueella yksityishenkilönä toiminut ennustajatar. [1]

Historia

Katso myös: Delfoin historia

Alkuperä

Delfoin oraakkelin syntyperä on osin hämärän peitossa. Delfoin Apollonin pyhäkkö on perustettu aikaisintaan noin 750 eaa., ja varhaisimmat historialliset tiedot paikasta ovat tältä ajalta. [1] Delfoin oraakkeli esiintyy kuitenkin jo Kreikan mykeneläiselle pronssikaudelle sijoittuvassa kreikkalaisessa mytologiassa erityisesti Delfoin lähialueisiin, kuten Theban kaupunkiin liittyvissä myyteissä. Myyttien mukaan ennustuksia paikalla, jonka nimi oli alun perin Pytho, antoivat alun perin ennen Apollonin saapumista jumalattaret Ge eli Gaia ja Themis. [3]

Orestes Delfoissa. Kuvitusta punakuviotekniikalla valmistetussa krateerissa, noin 330 eaa.

Odysseian mukaan jo Demodokos toi Agamemnonin Pythoon koskien Troijan sodan onnistumista. [3] Deukalionin kokeman suuren tulvan jälkeen oraakkelina toiminut Themis neuvoi häntä uuden ihmiskunnan luomisessa. [4] Kadmos sai Europea etsiessään oraakkelilta neuvon perustaa kaupunki paikkaan, johon kuunsirppiä muistuttavia sarvia kantava hieho asettuisi. Näin Theba sai alkunsa. [5] Juuri Delfoin oraakkeli ennusti Oidipukselle, että tämä olisi surmaava isänsä ja naiva äitinsä. [6] Oraakkeli myös muun muassa määräsi Herakleen palvelemaan Eurystheusta. [7] Oraakkelilla oli osa myös argonauttien retkessä ja Theseuksen sankariteoissa. [3]

Homeerisen hymnin Apollonille mukaan Delfoissa ei ollut oraakkelia ennen kuin Apollon saapui paikalle ensimmäistä kertaa Deloksesta. [3] Hymnissä jumala kertoo itse oraakkelin perustamisesta surmattuaan Python-hirviön:

»Tähän siis aion perustaa loistavan temppelin ennuspaikaksi ihmisille, jotka ovat kunniakseni ainiaan tuova tänne otollisia satauhreja [...] tullessaan neuvoa pyytämään; ja kaikille heille minä erehtymättä vastaan rikkaassa temppelissäni. [8]»

Mikäli paikalla on ollut jonkinlainen oraakkeli ennen 700-luvua eaa., sillä on ollut tutkijoiden mukaan korkeintaan paikallista merkitystä. 700-luvulla eaa. oraakkeli sai kuitenkin nopeasti mainetta, ja siitä oli tullut yleiskreikkalainen jo vuosisadan lopulle tultaessa. [3]

Diodoros Sisilialaisen myöhäisemmän selonteon mukaan oraakkelin ennuspaikan keksi alun perin paikallinen Koretas-niminen vuohipaimen nähtyään, että eläimet alkoivat käyttäytyä oudosti hengitettyään maassa olleesta halkeamasta nousseita höyryjä. Hengitettyään höyryjä itse hän alkoi ennustaa tulevia tapahtumia. Tämän jälkeen paikka sai mainetta ja yhä uudet ihmiset kokivat saman, minkä seurauksena Delfoita alettiin pitää ihmeellisenä ennuspaikkana. Koska ihmisiä kuoli pudottuaan halkeamaan, paikalle perustettiin oraakkeli-instituutio niin, että ennustukset annettiin yhden tehtävää hoitavan ennuspapittaren kautta. [9] [10]

Delfoin ennuspapitar valittiin alun perin paikallisten nuorten neitojen joukosta. Ennuspapittaren ”virkanimi” oli vuosisadasta toiseen Pythia. Useat eri naiset hoitivat siis tehtävää. Nimi oli peräisin Delfoin vanhasta nimestä Pytho. [1] [11] Alun perin oraakkeli antoi vastauksia ilmeisesti vain kerran vuodessa, keväällä, jolloin vietettiin Apollonin Delfoihin saapumisen juhlaa. Oraakkelin suosion kasvaessa vastauksia alettiin kuitenkin antaa ympäri vuotta, [1] joka kuukauden seitsemäntenä päivänä kolmea talvikuukautta lukuun ottamatta; tuolloin Apollonin katsottiin olevan hyperborealaisten maassa poissa Delfoista. [10]

Arkaainen kausi

Oraakkelin merkitys oli suurimmillaan Kreikan arkaaisella kaudella 700-luvulta 400-luvun eaa. alkuun. Oraakkelilla oli suuri vaikutus erityisesti kreikkalaisten kaupunkivaltioiden politiikkaan. Ennuslauseiden välityksellä annettiin neuvoja muun muassa kaupunkivaltioden väliseen diplomatiaan ja sotiin sekä siirtokuntien perustamista koskeviin asioihin. [2] Varsinkin 600-luvulla eaa. monet kreikkalaiset siirtokunnat Suur-Kreikassa sekä Mustallamerellä perustettiin oraakkelin neuvosta. Myös monet kreikkalaisten kaupunkivaltioiden valtiomuodot käytiin hyväksyttämässä Apollonilla oraakkelin kautta; näin tekivät muun muassa Spartan lainsäätäjä Lykurgos 600-luvulla eaa. [1] [12] sekä Ateenan lainsäätäjä Solon vuonna 510 eaa. [1]

Oraakkelilla oli laaja kansainvälinen tiedustelijaverkosto eri puolilla antiikin maailmaa. Näin se pysyi selvillä tapahtumista. Carl Grimbergin Kansojen historian mukaan ”oraakkeli arkistoineen oli verrattavissa suureen nykyaikaiseen tiedustelutoimistoon. Ja joskin siellä toisinaan erehdyttiin, niin maine oli yleensä sangen helposti pelastettavissa, koska vastaukset useinkin olivat hämäriä ja monimielisiä”. Kiitokseksi ja kunnioitukseksi Apollonia kohtaan kuninkaat ja kaupunkivaltiot rakennuttivat Delfoihin monumentteja, patsaita ja kallisarvoisilla esineillä täytettyjä temppelin kaltaisia aarrekammioita, joista tunnetuin on Ateenalaisten aarrekammio. Lahjoilla pyrittiin samalla osoittamaan oman kaupungin mahtia ja muistuttamaan muita saavutetusta menestyksestä.

Viimeistään 500-luvulta eaa. lähtien oraakkeli oli suosituin kaikista lukuisista kreikkalaisista oraakkeleista. [3] Samoihin aikoihin erityisesti Lyydian kuningas Kroisos antoi Delfoihin kalliita lahjoja, tuki oraakkelia ja sai siltä monia tunnettuja ennustuksia. [13] [14] Vuonna 510 eaa. Alkmeonidit onnistuivat karkottamaan tyranni Hippiaan Ateenasta osaksi siksi, että lahjoivat oraakkelin. [15] Myös Roomalaiset kävivät kysymässä oraakkelilta neuvoa viimeistään 500-luvun lopulla eaa., jolloin esimerkiksi kuningas Tarquinius Superbus lähetti oraakkelin luo pojistaan koostuneen lähetystön. [16]

Delfoin oraakkeli vaikutti suuresti moniin muihin antiikin oraakkeli-instituutiohin. Muun muassa Argoksen Apollon Pythioksen temppeli piti Delfoita perustajanaan, ja temppelissä toimi Delfoin oraakkelin kaltainen ennustuslaitos. Epeiroksessa eräässä Apollonin temppelissä pidettiin ennustamiseen käytettyjä käärmeitä, joiden sanottiin olevan Delfoin Pythonin jälkeläisiä. Didymassa aiemmin papeilla ollut ennustajantoimi siirtyi papittarille Delfoin esikuvan mukaan. [17]

Klassiselta roomalaiselle kaudelle

Persialaissotien aikana 400-luvulla eaa. oraakkeli antoi persialaisille suotuisia lausumia, koska ilmeisesti pelkäsi joutuvansa muutoin tuhon omaksi Didyman oraakkelipaikan tavoin. [18] Yleisen käsityksen mukaan oraakkeli kärsi tämän seurauksena mainetappion, koska ei osannut ennustaa kreikkalaisten voittoa sodassa, vaan oli liian selvästi kehottanut kreikkalaisia antautumaan (toisaalta oraakkeli oli antanut ateenalaisille muun muassa tunnetun, hyödyllisen neuvon varautua sotaan ”puisin muurein” eli laivastolla). Myöhemmin oraakkelin lausumia sotaa koskien pyrittiinkin tulkitsemaan uudelleen. [1] Toisaalta näkemys oraakkelin maineen huononemisesta on nykyaikainen tulkinta ja perustuu lähinnä Herodotoksen Historiateoksen esitykseen, joka voi olla yksipuolinen ja epäluotettava. [3]

Sodan jälkeen poliittisia päätöksiä tehtiin kuitenkin yhä useammin ilman, että asiasta olisi kysytty oraakkelilta. Klassiselta kaudelta eteenpäin tunnetaankin enemmän tavallisten yksityishenkilöiden tekemiä tiedusteluita. Kuuluisa on muun muassa Khairefonin oraakkelille esittämä kysymys, onko kukaan viisaampi kuin Sokrates; oraakkeli vastasi kieltävästi. Ksenofon kysyi oraakkelilta, mille jumalalle hänen tulisi uhrata, jotta Kyyroksen sotaretki sujuisi hänen osaltaan turvallisesti. [1]

Oraakkelin merkitys väheni hellenistiselle ajalle tultaessa samalla, kun ajatus kreikkalaisesta kaupunkivaltiosta (polis) taantui. Vuoden 50 eaa. jälkeen oraakkelin toiminnassa saattoi olla ajoittaisia katkoksia. Lopullisesti oraakkeli taantui muun pakanallisen uskonnollisuuden mukana antiikin ajan lopulla. Oraakkelin tiedetään kuitenkin varmuudella antaneen vastauksia vielä ainakin 200-luvulla jaa. [3] Rooman keisari Julianus Apostata suunnitteli oraakkelin elvyttämistä muiden pakanauskoa elvyttävien hankkeidensa ohella noin vuonna 362, mutta tuolloin papit vastasivat oraakkelin vaienneen: [19]

»Kerro keisarille, että Apollonilla ei enää ole kotia, temppeli on sortunut, ennustavaa laakeripuuta ja puhuvaa lähdettä ei enää ole. Sen vesi on vaiennut. [19]»

Tämä on oraakkelin viimeinen muistiin merkitty ennuslause, vaikkakin sen historiallisuus on kyseenalainen. Lopullisesti Delfoin oraakkelin toiminta loppui noin vuonna 391, kun kaikki oraakkelit ja ennustaminen kiellettiin koko valtakunnassa Theodosius I:n asetuksen myötä. [3]

Muilla kielillä