Antiretroviraalit

Antiretroviraalit (ARV) ovat lääkeryhmä, joiden tarkoitus on HIV:n lisääntymisen estäminen. Antiretroviraalien ansiosta HIV:stä johtuvaa kuolleisuutta on onnistuttu vähentämään merkittävästi. Vuodesta 1997, jolloin antiretroviraaliyhdistelmälääkitys (HAART) otettiin käyttöön, aids-kuolleisuus on monissa länsimaissa vähentynyt. Sitä ennen käytettiin lähinnä yhtä tai kahta ARV-lääkettä samanaikaisesti, jolloin resistenssi kehittyi suhteellisen nopeasti. Hoidon tavoite on saada virusmäärä niin pieneksi, ettei sitä pysty mittaamaan eli alle 40 kopiota millilitrassa. [1] Antiretroviraalilääkkeitä on useita ryhmiä; käänteiskopioijaentsyymin estäjät (nukleosidiset ja ei-nukleosidiset), proteaasin estäjät, integraasinestäjät, CCR5 -estäjät ja pistettävä fuusionestäjä [2] vaikuttavat viruksen eri elinvaiheisiin. Paras hoitovaste saavutetaan yhdistelemällä useita eri antiretroviraalilääkkeitä. Lääkkeiden saatavuus länsimaissa on hyvä, mutta niiden kallis hinta ja logistiset ongelmat ovat vaikeuttaneet niiden käyttöönottoa kehitysmaissa. [3]

Historia

Ensimmäinen HIV-lääke AZT (Retrovir)

Ensimmäinen HIV-lääke oli tsidovudiini eli AZT. Yhdiste kehitettiin jo 60-luvulla syöpälääkkeeksi, mutta se ei saanut hyväksyntää. Se otettiin käyttöön vuonna 1986. Vaikutukset HIV-positiivisten tilaan olivat aluksi dramaattisen hyvät, mutta resistenssi kehittyi nopeasti. Seuraavaksi käytöön otettu lääke oli didanosiini. Kuitenkin vasta vuonna 1997 käyttöön otettu korkea-aktiivinen antiretroviraalihoito HAART mullisti HIV:n hoidon ja antoi pitkäaikaiset ja hyvät tulokset. [4] Nykyään HIV-lääkkeitä voidaan ottaa vain yksi annos päivässä. [5]

Muilla kielillä