Antiikin kreikkalainen keittiö

Kala oli yksi kreikkalaisten suosikkiruoista. Kala-aiheista koristelua punakuviotekniikalla tehdyssä vadissa noin vuodelta 350–325 eaa. Louvre.

Antiikin kreikkalainen ruoka oli yleensä yksinkertaista, mikä oli seurausta alueen karuista maanviljelyolosuhteista. Kreikkalaisen keittiön keskeisimpiä ruoka-aineita olivat viljat, kasvikset, oliiviöljy ja viini. [1] [2] [3]

Ruoat ja ruokatavat vaihtelivat luonnollisesti alueittain, eri aikoina sekä vaurauden mukaan. Köyhien ruoka oli luonnollisesti yksinkertaisempaa, kun taas rikkaammat saattoivat syödä hyvin ja jopa ylellisesti. Maanviljely oli aina epävarmaa ja vaati paljon työtä. Ainoastaan kaikkein rikkaimpien ei koskaan tarvinnut työskennellä ruokansa eteen. Klassisen ajan ateenalaisten ruokavalio oli suhteellisen yksinkertainen; spartalaisten ruoka kuvataan erityisen karuksi; kun taas esimerkiksi Vähän-Aasian ja Sisilian kreikkalaiskaupungeissa ja erityisesti hellenistisenä aikana ruokailuja kuvataan usein hyvin ylellisiksi. [2] [4] Monet ruoka-aineet, kuten viljat, oliiviöljy ja viini, olivat merkittäviä kauppatavaroita.

Tiedot antiikin kreikkalaisesta ruokakulttuurista, ruoista ja ruokailuun liittyvistä tavoista ovat peräisin pääosin kirjallisista lähteistä, kuten esimerkiksi Aristofaneen komedioista ja Athenaioksen teoksesta Deipnosofistai; sekä taideteoksista, kuten erilaisten saviastioiden koristemaalauksista. [3] [5]

Ruoat ja ruoka-aineet

Nainen vaivaamassa leipätaikinaa. Terrakottafiguriini noin vuodelta 500–475 eaa.

Viljatuotteet

Antiikin kreikkalaisen ruokavalion perusruokaa oli leipä ja muut viljatuotteet. Homeros jopa käytti ihmisistä ilmaisua ”viljansyöjät”. Perusviljat olivat ohra ja ( emmer) vehnä. Niitä käytettiin keittoihin, muhennoksiin ja puuroihin. Leipää syötiin yleensä jokaisella aterialla. Leivät olivat yleensä joko pyöreitä ohra- (maza) tai vehnäkakkuja (artos). Leipä saattoi olla myös mm. jonkinlainen maitoon leivottu rieska. Ohraleipä oli köyhemmän väestön ruokaa ja usein huonolaatuista. Parempi vehnä tuotiin yleensä ulkomailta. Siksi se oli kalliimpaa ja tuli osaksi ruokavaliota vasta myöhemmin. Solonin lakien mukaan vehnäleipää sai alun perin syödä vain juhlapäivinä. [1] [3] [2] [4]

Joissakin taloissa oli oma leivinuuni, jolloin leipä voitiin tehdä itse. 400-luvulta lähtien leipä ostettiin kaupungeissa usein leipomoista. [1] [3]

Kasvikset

Kreikkalaiset söivät paljon muun muassa papuja, virnoja, sipuleita, valkosipulia, retiisejä ja oliiveja. Vihannekset olivat suhteellisen harvinaisia; niistä tunnettiin muun muassa kurkku, salaatti ja selleri. Erityisesti pavut olivat merkittävä proteiinin lähde ja ne syötiin usein muhennoksena (etnos). Oliiveista tehtiin yleensä öljyä, mikä oli kreikkalaisten merkittävin rasvojen lähde, mutta niitä syötiin myös sellaisenaan. [1] [3] [4] Viinirypäleet käytettiin yleensä viininvalmistukseen, mutta myös esimerkiksi rusinoina. Hedelmistä antiikin kreikkalaiset tunsivat vain omenan, granaattiomenan, päärynän ja viikunan, mutta eivät esimerkiksi sitrushedelmiä. Hedelmiä kuivattiin talveksi. [2] [4] [6]

Kala

Kreikkalaiset söivät paljon kalaa, jota oli enemmän ja helpommin saatavilla kuin lihaa. Kala oli kuitenkin usein kallista ja jopa suoranainen ylellisyystuote. Halvempia kaloja olivat muun muassa sardiinit, anjovis ja kilohaili, arvostetumpia ja kalliimpia muun muassa tonnikala sekä meribassit ja mullot. Kalliilla kala-aterioilla saatettiin osoittaa varallisuutta muille. Erityisen arvostettua oli ankerias, maineikkainta erityisesti Kopaisjärvestä pyydystetty ankerias. Kreikkalaiset pitivät myös simpukoista ja muista nilviäisistä, ravuista sekä mustekaloista. Kalaa syötiin myös suolakalana (tarikhos) joko suolaveteen säilöttynä tai savustettuna. Merenelävien syönti oli helpompaa kuin lihan syönti myös siksi, ettei niitä yleensä (tonnikalaa lukuun ottamatta [2]) tarvinnut uhrata ennen syömistä. [1] [3] [4]

Karjun uhraus. Koristelua attikalaisessa kyliksissä noin vuodelta 510–500 eaa. Uhritoimitukset olivat merkittävin lihan lähde kaupunkilaisille.

Eräs tunnettu tonnikalaruokalaji valmistettiin niin, että mieluiten Byzantionin vesistä pyydetty tonnikala maustettiin meiramilla, käärittiin viikunanlehtiin ja paistettiin ylälämmössä. [2]

Liha

Antiikin Kreikassa lihaa oli saatavilla vähän ja se oli kallista, koska alueella oli vain vähän hyvää laidunmaata. Vuohia ja lampaita oli aina enemmän kuin nautakarjaa. Myös sianliha oli suosittua. Kreikkalaiset söivät myös metsästettyä lihaa (mm. villisika, kauris, jänis) sekä kaikentyyppisiä lintuja, kana- ja sorsalintujen lisäksi muun muassa kyyhkysiä, joutsenia ja pikkulintuja. [1] [3] [4] [6]

Lihaa syötiin yleensä vähän, arvioiden mukaan yleensä vain noin 1–2 kiloa vuodessa per henki. Liha syötiin aina uhrattuna uhritoimituksessa joko uskonnollisen juhlan yhteydessä tai ennen pitoja. Lähes kaikkiin uskonnollisiin juhliin kuului uhritoimitus ja juhla-ateria. [1] [3] Homeroksen Iliaassa kreikkalaiset sotasankarit kuvataan syömässä lähes pelkästään lihaa loppumattomissa pidoissa. Lähemmässä tarkastelussa lihansyönti liittyy kuitenkin myös siinä yleensä aina uskonnolliseen tilaisuuteen. [2]

Spartalainen keittiö tunnettiin erityisesti mustasta keitosta. Se oli eräänlainen muhennos, jonka ainekset olivat sianliha, veri, etikka ja suola. [1]

Muna ja maitotuotteet

Kreikkalaiset söivät eri lintujen munia ja pitivät muun muassa kanoja ja kyyhkysiä munia saadakseen. Maidosta, joka oli yleensä vuohen- tai lampaanmaitoa, tehtiin useimmiten juustoa. [6] Odysseiassa kuvataan juustonvalmistusta menetelmällä, joka muistuttaa nykyistä fetajuuston valmistusta. [7]

Jälkiruoat ja makeiset

Kreikkalaiset eivät tunteneet sokeria. Makeutta saatiin hunajasta ja hedelmistä. Jälkiruokana (tragēma) syötiin esimerkiksi tuoreita tai kuivattuja hedelmiä, erityisesti viikunoita; sekä pähkinöitä, rusinoita tai hunajaleivonnaisia. [1] [4]

Muilla kielillä