Äänekkyys

Äänekkyys[1][2][3] eli kuuluvuus[4] (engl. loudness;[5] tunnus N[5][2][3]) on akustiikan suure, joka kuvaa kuinka kovana ääni havaitaan.[5] Äänekkyyden yksikkö on soni[5] eli sooni.[6] Yksi soni vastaa aistimusta, jonka aiheuttaa 1 kHz:n taajuinen äänes äänenpainetasolla 40 dB.[5] Soniasteikko on lineaarinen.[5]

Äänen intensiteetti ja äänipainetaso ovat absoluuttisia suureita, jotka riippuvat vain äänen värähtelyn tehosta.[5] Mutta psykologisena suureena äänekkyys riippuu monesta asiasta, kuten äänen taajuudesta, intensiteetistä ja kuuntelevasta yksilöstä.[5] Yleensä matalat ja korkeat äänet havaitaan hiljaisempina kuin keskiäänialueeseen kuuluvat äänet.[5] Vuonna 1933 Bell-puhelinyhtiössä tehtiin ensimmäiset äänekkyyskäyrät kuunteluttamalla puhtaita säveliä kuulokkeilla koeryhmälle. Vakioäänekkyyskäyrästöjä[5] on tehty myöhemminkin, mutta tätä Fletcherin–Munsonin käyrästöä[5] pidetään yhä merkittävänä.

Vaihtoehtoinen äänen voimakkuuden esitys

Yksi äänen voimakkuuden mittaamiseen käytettävistä yksiköistä on foni, joka on tuhannen hertsin äänelle yhtä suuri kuin äänipainetaso desibeleinä.[5]

Muilla kielillä
العربية: جهارة
català: Volum (so)
Deutsch: Lautheit
eesti: Helivaljus
English: Loudness
français: Sonie
hrvatski: Glasnoća
magyar: Hangosság
Nederlands: Luidheid
日本語: 音の大きさ
norsk nynorsk: Lydstyrke
polski: Głośność
português: Volume (som)
Simple English: Loudness
українська: Гучність звуку
中文: 響度